Olen viime aikoina törmännyt monesti sellaiseen asiaan kuin oman virheen kieltäminen. Ihminen kun tekee inhimillisen virheen, alkaa selittelemään tätä, kiertelee ja etsii syyllisiä muualta kuin sieltä omasta pelistä.
Olen pohtinut jo kauan tätä kysymystä, että mikä siinä oman virheen myöntämisessä on niin kamalan hankalaa?
Olen itse ollut huono myöntämään virheitäni ja täytyi oikein harjoitella tätä asiaa.
Sitten kun sen kerran oppii tekemään, elämästä tulee niin paljon kevyempää. Sanon vain, voi hitsi, mä mokasin, anteeks se oli mun vika, mä en oo täydellinen ja teen virheitä, yritän ottaa tästä opikseni, enkä tee toiste enää samaa virhettä! That's it, olen inhimillinen ihminen!
Mikä sitten on se toinen vaihtoehto?
Esimerkiksi tässä Ms. Virheenkieltäjä. -Teen virheen, mutta hetkinen, jos tuo ihminen ei olisi tehnyt noin, niin minun ei olisi tarvinut tehdä näin, ja joutua tekemään tätä typerää virhettä, ja oikeastaan minä en tehny mitään väärin, koska tämä toinen tyyppi teki aluksi näin, joka johti siihen että minä tein näin, enkä pyydä anteeksi, koska minä en tehnyt väärin, vaan se toinen tyyppi aloitti koko jutun!Seuraavalla kerralla sama juttu, ja toistan taas virheeni, virheen, jota en oikeastaan tehnyt, koska joka kylläkin on tuon toisen vika, enkä pyydä anteeksi koska jos tuo toinen ei olisi tehnyt noin ... .... .. ja päläpälä, pälä.. !!
-Huoh, olipas taas raskas päivä, kun koko päivä meni siihen että löytäisin syntipukin tekemilleni pikku virheille, mitä kaikille sattuu päivittäin, paitsi minulle, minulle ei satu virheitä, en tee virheitä, ja jos teen tai näyttää siltä että tein, niin virhettä ei olisi sattunut jos muut eivät olisi toiminut noin ja jos .. ... päläpälä pälä.. !!
Onko tuttua? Mikä siinä on että jaksaa päivästä toiseen syytellä muita, mieluummin kuin vain hyväksyä se tosiasia, ettei ole täydellinen ja tekee virheitä!?
Jos jokainen ihminen ottaisi omat virheet omille niskoillensa, muiden ei tarvitsisi kantaa toisten syntejä hartioillaan, tai yrittää korjata niitä!
Oletteko miettineet sitä, kuinka paljon tässä maailmassa menee asoita pieleen sen takia ettei osata myöntää olevansa vääräässä, vaan taistellaan loputtomiin siitä kuka teki väärin, kuka on oikeassa ja kuka on syyllinen milloin mihinkin asiaan!?
Ilman virheitä ei voi oppia, ja virheitä täytyy tehdä, mutta jos niitä omia virheitä ei ikinä suostu näkemään, niin miten sitä voi ikinä muuttaa mitään paremmaksi?
Nämä virheiden kääntäjät ja syntipukin etsijät, luovat hirveän taakaan jälkeläisille, oli kyse perheenjäsenistä tai vaikkapa maailman johtavimmista ja vaikutusvaltaisimmista henkilöistä . Koittakaa ihmiset elää viikko niin, että uskallatte myöntää tehneenne virheen, sanokaa, "oho, mä mokasin, voi että, nyt kyllä ottaa päähän!!"
mut hei, eihän maailma tähän kaadu, ei vaan tehdä samaa virhettä uudestaan :)
Vaikka joku muu olisi alunperin aiheuttanut sen virheen sattumisen, niin riittää että itse päätät, että SINÄ et tee samaa virhettä uudestaan! Huolehdi vain siitä omasta kasvamisesta asian suhteen.
Henkistä kasvamista osa 2.
Olen usein miettinyt sitä, kun yrittää olla niin täydellinen kokoajan, vertaa itseään ja vaan haluaa olla jotain..
niin mietin jotain ihmistä joka on omasta mielestäni paljon parempi asioissa kuin minä ja paremman näköinen kuin minä itse, jnp.
Kiusaan itseäni ajattelemalla tätä henkilöä, ja sitten tunnustelen, miltä minusta tuntuu nähdä itseni tämän henkilön varjossa?!
Noh?, eihän se kivalta tunnu, mutta eihän sillä loppujen lopuksi ole mitään merkistystä, koska olen minä, enkä kukaan muu ja parasta mitä voin tehdä itseni puolesta, on hyväksyä itseni tällaisena kuin olen ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä asia.
Tämä kuulostaa aivan typerältä,kun kirjoittaa nämä jutut, mutta olenko yksin näiden ajatuksien kanssa?
