Kiireistä, mutta hyvää aikaa!

Heippa kaikille!
Voi apua kun olen ollut kiireinen, enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne!
Nyt on kouluhommat melkein pulkassa, tämän vuoden osalta! On kyllä mennyt niin nopeaa aika, mutta ihanaa on ollut opiskella:)
Oli niin hyvä päätös hakea kouluun, nyt tässä elämäntilanteessa.
Poika viihtyy aika hyvin päiväkodissa, vaikka vieläkin haluaisi aina aamuisin jäädä äidinkaa kotiin..:/
Välillä hän itkee, kun hänet on jättämässä hoitoon, mutta minä en ikinä lähde ennekuin hän on rauhoittunt, vaikka monet vanhemmat tekevät niin!
Minä jään rauhoittelemaan häntä ja muistellaan miten kivaa hänellä on päiväkodissa, ja kuinka päivän päätteeksi hän ei ikinä halua lähteä kotiin :) sitten poika rauhoittuu pikkuhiljaa ja kummallakin on hyvä mieli lähteä omia teitään sinä päivänä.
Olen luottanut viime aikoina todella paljon omaan äidinvaistoon, näissä asioissa ja tosi hyvin on mennyt kaikki.
Hieman uhmaa on ollut, tai valehtelematta, aivan hirveästi, mutta kyllä sen jaksaa, kun on mielekästä hommaa koulun kanssa, ja sitten jaksaa taas olla hyvä äiti pojalle, kun saa tehdä välillä omia juttuja.
Katsotaan kuinka monta opintopistettä saan, tämän ensimmäisen puolen vuoden aikana kerättyä, 2012 syksy. Tällähetkellä on vasta 12 op.tä kasassa, pienten väärinkäsitysten takia, mutta tavoitteena olisi yhteensä 32op.tä tämän vuoden puolella.
Olen jaksanut kaikin puolin paremmin koko syksyn ja alku talven, koulun ansiosta!
Im so happy :) koska kaikki on mennyt niinkuin toivoin.
Ei ole yhtään syyllinen olo, vaikka poika onkin hoidossa.. tätähän pelkäsin aluksi ja meinasin lykätä koulun aloittamista vuodella, mutta pojalla on hyvä olla hoidossa ja kaikki on niinkuin pitää!
Olen saanut nukuttua öisin, ilman stressiä, mitä kans pelkäsin, koska olen huono käsittelemään stressiä..
mutta olen heti alusta kirjoittanut ylös kaikki tehtävät jääkaapin oveen,
ja tehnyt itselleni aikataulun, missä ajassa hoidan mitäkin, ja tämä on toiminut aivan loistavasti.
Iltaisin kirjoitan ylös asioita mitä tulee mieleen, mitkä pitää muistaa seuraavana päivänä, ja voin nukkua rauhassa, koska teidän että ne on ylös-kirjoitettuna, enkä voi unhotaa niitä.
Miten en ole tajunnut tätä ennen..??
Tehtävät lapulle ja aina ruksaamaan, kun yksi tehtävä on suoritettu :)
Olen vienyt poikaa pyörällä päiväkotiin, vaikka on ollut -15 astetta pakkasta, mutta poika se vaan laulelee kyydissä ja kysyi yhtenä aamuna, kun maisema oli tällainen,

"Äiti, katso kuinka hienoja värjejä, kuka noi puut on maalannut?"
Hyvää joulunodotusta kaikille!

Ensimmäinen jakso klaarattu :)

Heippa!
Hektistä aikaa, niinkuin näkyy! En ole ehtinyt kirjoittelemaan.
Koulussa loppui juuri ensimmäinen jakso ja oli paljon lopputöitä tehtävänä. Sain kaiken hoidettua ajoissa kuitenkin, mutta kirjoittamaan blogiani en ole ehtinyt aikoihin.
Pojalla on mennyt ihan ok päiväkodissa. Hieman kovakourainen hän on vieläkin ja tuntuu, että hän purkaa kaikkia negatiivisia tunteita lyömällä.
Pohditaan tässä, kuinka voisi opettaa 2 ,5-vuotiaalle ilmaisemaan pettymystä tai vatsakipua tai mitä hänellä ikinä onkaan, muulla tavalla kuin lyömällä.
Sellaista käytöstä,kuin lyöminen ja väkivalta yleensäkään,emme ole opettaneet kotona, eikä hän saa edes katsoa piirrettyjä jotka ovat väkivaltisia,(esm. tom&jerry, jossa he hakkaavat toisiaan pesismailoilla jnp.) joten ollaan aivan huuli pyöreänä, hänen käytöksestään välillä.
Tällä hetkellä koulussa ei ole mitään hirveän mielenkiintoista ja huomaan että syysankeus pukkaa päälle. Yritetään silti tehdä kivoja asioita ja olla välittämättä liikaa, vaikka syksy hieman masentaakin.
Minua harmittaa hieman, kun valitsin sellaisen kurssin kuin "aggressiivinen käyttäytyminen", ja odotukset oli tosi kovat, koska aihe kiinnostaa minua todella paljon, niin meidän luennoitsija olikin aika hakuteillä. Hän om puhunut yhteensä 8 tuntia koulu- ja työpaikkakiusaamisesta.. mikä joo, on todella tärkeä aihe, mutta sellainen kurssi menee erikseen nyt tällä hetkellä, jonka nimi on "kiusaaminen" eli "mobbning" ruotsiksi.
Luennoitsija puhui muutenkin paljon siitä, miten pitää arvostaa muita ihmisiä, kun he puhuvat jnp. joten en kehdannut sanoa että voitasiinko pysyä aiheessa. Oliskohan pitänyt? Jotkut maksaa vielä erikseen luonnoista, jos he eivät ole koulussa kirjoilla :/
Sitten meinasin kaatua ja jäädä auton alle skootterillani, kun lähdin kyseiseltä luennolta.. oli mustaa jäätä ja ei pysynyt pystys edes omilla jaloilla.. sanotaanko näin, että tuo päivä ei ollut oikein onnistunut.. mutta selvisin hengissä :)
Kohta on joulu, jee, sitä odotan niin paljon :)
Ps. katsokaa mitä löysin, kuvan itsestäni tummilla hiuksilla!
Like?

Muumilaakson hahmojen analysointia ja kouluhommia

Heippa!

Yli viikko on taas vierähtänyt siitä kun kirjoittelin viimeksi.
Onhan se hyvä, että tämä syksy menee vauhdilla, kun se ei ole minun mielelleni parasta aikaa!
Koulukiireitä on tämä viikko sisältänyt.
Tuntuu että tunnit vain menevät, enkä saa mitään aikaiseksi, vaikka yritän. Tämä johtuu siitä, että minulla ei ole kirjoja joita tarvitsen kotitehtävien tekemiseen, niin joudun etsimään tiedon netistä, mikä vie aivan mahdottomasti aikaa!
Tänään pojan päiväkodissa on keskustelu varhaiskasvatuksesta. Olemme menossa sinne, joten en ehdi hirveästi kouluhommia tekemään.
Alan nyt kirjoittamaan analyysiä Muumipeikosta :)

 

Tämäkin on eräs koulutehtävä ja liittyy kurssiin Persoonallisuus, ja minun pitää analysoida muumilaakson tarinoista, eri hahmojen persoonat, Freudin teorian mukaan! Tämä on aina mielenkiintoista.

Syys- arkea

Syksy on aikaa, jolloin mieleni on hieman haikea.
Tiedostan tämän ja sen takia sallin itselleni hieman enemmän hemmottelua ja yritän, että en olisi niin ankara itselleni.
Tämä syksy tuntuu kuitenkin paremmalta kuin aikoihin:)
Yksi syy on varmasti koulun aloittaminen.
Pikkuveljeni kysyi minulta näin:
 "eikö ole vaikeaa käydä koulua, kun ei oo oikeesti pakko?"
Vastasin, että kun pääsee opiskelemaan sellaista mikä kiinnostaa ihan hirveästi, sitä ei tunne "pakkona" vaan se on hauskaa ja mielenkiintoista.
Eihän hän voi sitä ymmärtää vasta 16 vuotiaana, mutta aina voi yrittää kertoa hieman :) ja on mielenkiintoista kuulla kuinka hän ajattelee.. sen oman nuoruuden on onnistunut jotenki jo unohtamaan, vaikka siitä ei kauaa olekaan, enkä edes tunne itseäni niin vanhaksi! ;)
Suhde mieheeni menee ylös-alas, ja tällä hetkellä kaikki tuntuu taas todella hyvältä ja perhe-elämäkin toimii kaikin puolin hyvin.
Hassua, että välillä on niin tosi myrskyisää ja välillä asiat on mahtavasti.. sellaista meidän suhde on ollut aina, ja ennen se piti jännityksen yllä, mutta nythän meillä on myös lapsi ja pitäisi tietenkin ajatella, että hänelle ei tee hyvää sellainen tunteiden vuoristorata vanhempien välillä.
Tässä parantamisen varaa edelleenkin!
Ps. on niin mahtavaa lukea sellaista ainetta koulussa josta on hyötyä omassa elämässä :)

Veli-kulta

Heippa!
Nyt on ollut hieman kiirettä koulussa ja omassa elämässä!
Tunteet ovat taas sekaisin, koska 16 vuotias pikkuveljeni nukkuu meillä viikon, koska loput perheestä ovat lomalla.
Ollaan juteltu kaikkea ja päästy tutustumaan toisiimme aivan eri tavalla.
Sain tietää kaikkea sellaista, mitä on hieman vaikea käsitellä ja haluan olla hänen luottamuksensa arvoinen.

Ajatukset ovat hieman harhateillä tällähetkellä.
Muuten kaikki on ihan hyvin miedän perheessä!
Palaan asiaan mahdollisimman pian!

Voiko rakkaus kadota?

Voiko maailman ihanin suhde loppua? Loppuuko rakkaus, onko sitä ikinä ollutkaan, jos suhde ei kestä kaikkia vastoinkäymisiä?
Tällä hetkellä tuntuu että, monen vuoden alamäki, on johtanut suhteemme päähän :( En tiedä olenko helpottunut, vaikka välillä tuntuukin siltä, kaiken tappelun jälkeen.. samalla en voi uskoa todeksi sitä, että suhde voisi päättyä.. yli vuoteen en ole tunnistanut mitään meidän suhteesta, siihen verrattuna mitä meillä oli ennen. Onko se voinut kadota jonnekin, ja voiko ihminen muuttua niin radikaalisesti, että häntä ei enää tunnista omaksi rakkaaksi?
Nyt jo, mietin kaikkea hyvää mitä oli ennen tätä huonoa aikaa, enkä voi uskoa todeksi sitä, että nyt menee näin huonosti!
Kannattaako luovuttaa, jos on jo yli vuoden yrittänyt tuloksetta?

Minä

Niinkuin kirjoitin tuossa aikasemmin, kiirettä pitää!
Tällä hetkellä, olen yksin kotona ja minulla on vapaapäivä, pitkästä aikaa. Olen ollut koulussa nyt, koko viikonlopunkin!
Kuuntelen rauhallista ja kaunista muisiikkia ja kuuntelen hieman omia ajatuksiani ja tunteitani.
Omaa aikaa, mitä todellakin tarvin, koska tunnen että tunteet ovat sekaisin, enkä ole saanut niistä kiinni viimeaikoina.
Kaikki menee kylläkin mainiosti koulussa jnp. mutta en ole ehtinyt ottamaan aikaa itselleni.

Jesse Kaikuranta - Vie mut kotiin

Rajojen laittamista ja niiden kiinnipitämisestä

Heippa kaikille!
Mun sydän itkee, mutta rajat on laitettava pojalle!.. :(
Päiväkodissa on tullut paljon sanomista, poikamme käyttäytymisestä.
Eli hän on todella kovakourainen, repii vaatteista, hiuksista ja lyö.
Olemme aina pitäneet hänelle kuria ja rajat ovat olleet selkeäviivaiset, mutta jostain syystä, tämä ei nyt ole näkynyt päiväkodissa.
Suoraan sanottuna, hävettää!
Nyt on ollut niin paljon puhetta rajoista ja siitä, että nykynuorilla ei ole rajoja ja käytöstapoja, taikka kunniotusta aikuisa kohtaan.
Meillä nämä rajat, ollaan laitettu heti, koska teidän, että loppujen lopuksi, se antaa lapselle sen turvan jota hän tarvitsee.
Miksei tämä toimi päiväkodissa?
Joillakin on tietenkin vaikeampi sopeuta aluksi, koska on niin paljon muita lapsia, hälinää ja yleisesti kaoottista ympärillä.
Ollaan silti päätetty, että yritetään laittaa vielä selkeämmät rajat.
Eli jäähypenkki ja se, että poika tosiaan huomaisi seuraukset, esim.lyömisestä.
Hän on kumminkin vasta kaksi ja puoli vuotta, joten välillä tuntuu kohtuuttomalta, laittaa liian kova rangaistus, mutta kai se on koitettava nyt! Jos tämä auttaisi.
Asia, miksi minulla on todella huono omatunto ja paska fiilis tällähetkellä, on se että, kun nukutin poikaamme, hän potkaisi minua, kun olin laittamassa hänelle uni-sukkia jalkaan. Tästä olemme tapelleet jo monta, monta kertaa, että "näin ei tehdä!"
Yleensä olen hyväksynyt anteeksipyynnön heti, mutta tälläkertaa sanoin, että pusua ja halia ei nyt tule, koska poika teki väärin, jälleen kerran.
Hän meni niin surullisena nukkumaan ja minua huvittaisi itkeä, koska olisin halunnut pussata ja halata, niinkuin aina.. ja varsinkin nyt, kun ollaan harvemmin kotona päivisin! Tänään on siis vapaapäivä koulusta ja päiväkodista.
Teinkö oikein? vai olinko kohtuuton?
En halua että minua sanotaan lepsuksi äidiksi ja äidiksi joka ei laita rajoja. Vaikka laitankin, niin kunika pitkälle voi mennä..!!??

Opiskelu/perhe-elämän kuulumiset

Huomenta kaikille!
Aika menee niin nopeeta, etten ehdi kirjoittelemaan!
Poika on nyt ollut 2 viikkoa päiväkodissa ja pari päivää, sai olla terveenä ja sitten iski uusi flunssa.
Tiesin, että ensimmäinen päiväkotivuosi on yhtä sairastamista, mutta kyllä tässä silti tulee hieman huono omatunto.
Ensinnäkin, poika ei haluaisi olla päiväkodissa, vaan kotona minun kanssani, niinkun 2,5 vuotta ollaan oltukin.
Hän itkee joka kerta kun jätän hänet hoitoon, vaikka viihtyykin päiväkodissa.
Meillä on ollut tosi läheinen äiti-poika suhde aina, joten tottakai, tämä ero tuntuu suurelta muutokselta.
Huomaan, että nyt on henkisesti raskasta myös minulla.
Huomenna kurssit alkaa sitten oikeasti. Eli nämä kaksi ensimmäistä viikkoa, on ollut pelkästään tutustumista ja sen sellaista.
Tässä vaiheessa kun poika sairastelee ja on kiukkuinen, koska ei saa nukuttua, minullakin on hieman stressaantunut ja hermostunut olo.
Yritän silti pitää mielen kirkkaana, joskin vähän huonolla menestyksellä, tällähetkellä, täytyy myöntää!!
Meille ilmoitettiin myös, vasta kun koulu oli jo alkanut, että moni kurssi pitää käydä illalla.
Eli säästetään päiväluennoissa ja ne on siirretty avoimeen yliopistoon, iltaopiskeluiksi siis :(
Tähän en ollut valmistautunut, että joudun olemaan pojastani erossa myös iltaisin :( Tuli hieman lisästressiä tästä.
Pitää katsoa kuinka jaksan ja joudunko vähentämään koulunkäyntiä nyt aluksi..
Jotkut kurssit päättyvät vasta kello 21 illalla ja lapsiperheessä, tämä tuntuu todella myöhäiseltä.
Lets see, lets see, miltä tuleva näyttää!
Ainakin sain valittua, erittäin mielenkiintoisia kursseja, nyt alkuun:) jos osasin valita oikein!!
Vaikuttaa aika monimutkaiselta, tuo kurssejen valitseminen, mutta uskoisin, että sain sen oikein!
Olen myös harjoitellut, skootterillani ajamista ja sekin alkaa jo sujua, joten toivon mukaan, pääsen pian hieman nopeampaa koulusta kotiin!

Minun kouluni!
Merinäköalalla. En kyllästy koskaan ihailemaan
merta!

Uhmaa, uhmaa, uhmaa

Heips!

Nyt on sellainen uhmakausi menossa, että huhu.
Poika on aivan vallaton ja minä neuvoton!
Ensimmäistä kertaa, en tiedä kuinka pitäisi toimia.
Päiväkoti aiheuttaa tietenkin suurimman osan tästä kaoottisesta tilanteesta, mutta myös ikä.
Poikamme on vilkkaimmasta päästä, mutta mistä tietää, minkälaiset rajat pitää laittaa silloin kun, joka ikinen hetki on yhtä kiusantekoa.. oioi ja miten sitä pitäisi toimia? :/
Huomaan, että koulu tekee minulle tosi hyvää ja jaksan paljon paremmin iltaan asti, mutta onhan tämä raskasta.
Samalla käy sääliksi poikaamme, koska eikö tämä  nyt ole sitä rajojen  ja turvan hakemista.
Miten antaa se oikeanlainen kohtelu tässä tilanteessa, kun oma lapsi käyttäytyy kuin vieras?
Tätä jään selvittelemään.
Keskiviikkoa odotellessa! :) Ensimmäiset bileet joihin osallistun, jee!

Rakastan tätä kirjoittamista, enkä voi olla kirjoittamatta

Heippa!
En malta olla kirjoittamatta.

Tämä viikko on ollut ihan ok!
Poika tosin, oli todella surullinen hoitoon menemisestä, loppujen lopuksi.
Pari viime päivää oli itkua ja hän piti kädestäni kiinni,eikä halunnut päästää irti :(
Kumma kyllä, olen itse ollut aika rauhallinen. Tottakai olin pahoillani, koska poikani itki, mutta osasin suhtautua tähän yllättävän hyvin!
Eilen pyöräilimme Prismaan ja poika sai valita, minkä lelun tahansa, palkinnoksi raskaan viikon ja muutosten jälkeen.
Hän löysi ihanan ambulanssi- helikopterin, ja tämän jälkeen ei ollut kysettäkään siitä, minkä lelun hän halusi.
On se niin ihanaa, joskus ostaa pojalle joku kiva lelu, kun huomaa kuinka onnellisesti hän leikkii sillä.
Hän huusi, parikin kertaa olohuoneesta minulle että, "Kiitos äiti!"
Minusta on ihan okei, että hieman hemmottelee välillä, koska meillä saa myös rakkautta ja läheisyyttä, haleilla ja pusuilla. Joten emme yritä korvata mitään leiluilla tai muilla materiaaleilla!

Tällä viikolla, koulussa on ollut jo vaikka mitä bileitä ja ohjelmaa, mutta en ole päässyt osallistumaan.
Poika on tietysti tärkein nyt, kun on uusi tilanne, enkä voi olla poissa myös iltaisin!
Ensi viikolla aion osallistua yhteen tapahtumaan, koska silloin on hieman enemmän vapaata päivisin!

Koulu alkoi, blogin kirjoittaminen tauolle hetkeksi

Huomenta!
Nyt on hektistä aikaa!
Koulu alkoi eilen ja tällähetkellä tuntuu hyvältä.
Nämä kaksi ensimmäistä viikkoa, tulee olemaan täynnä uutta tietoa.
Huomasin jo eilen, että täytyy keskittyä täysillä koluuun ja perheeseen, ja että tämä vaatii nyt uutta suhtautumista asioihin.
Kerrottavan arvoinen asia on se, että eilen oli pari tuntia vapaata keskellä koulupäivää ja soitin sitten miehelleni ja kysyin mentäisikö yhdessä syömään.
Milloin meillä, olisi ollut tällainen mahdollisuus pojan syntymän jälkeen, että voi suunnittelematta lähteä lounaalle?!
Oli tosi ihana käydä yhdessä syömässä! Lisää näitä :)
Nyt pidän hieman taukoa blogin kirjoittamisessa ja keskityn tähän uuteen tilanteeseen!
Palaan siis, ehdottomasti kirjoittelemaan, mutta nyt tarvin hieman taukoa!
See you later <3

Hermostunut olotila

Heippa!
Poika heräsi tänään kello 6.20.
En meinannut millään päästä hereille, ja nukuin vielä sohvalla pojan vieressä, kun hän katsoi Palomies Samia ja Chuggingtonia.
Sitten, oli vielä kauhea uhma-aamu.
Minulla on kurkku kipeä, enkä jaksaisi huutaa ja tottakai poika vaistosi tämän, ja oli ekstra vaikealla tuulella.
Nyt hän onneksi nukahti, riehui melkein kaksi tuntia sängyssään, vaikka oli rättiväsynyt.
Kyllä lapset tietää, kun jotain suurta on edessä.
Eli huomennahan aloitan koulun!! ja poika menee päiväkotiin!
Olen unohtanut hommatat sen tärkeimmän varusteen, eli kalenterin!

Yritän myös metsästää hyvää lipastoa meille, tänne alakertaan.
Löysin yhden fb kirppikseltä, mutta en ole varma onko mennyt jo.
Laitoin siitä viestiä, mutta kyseinen henkilö ei ole vielä vastannut.
Huomasin, että joku toinen oli kans kiinnostunut siitä, mutta minä näin sen ensin ;)
Alkukesästä löysin aivan ihanan lipaston 40 eurolla ja sovittiin jo kaupatkin.
Sitten kun piti mennä hakemaan sitä, tyypistä ei kuulunutkaan mitään, eikä hän vastannut puhelimeen.
Seuraavana päivänä mieheni soitti hänelle, toisesta numerosta ja siihen, tämä tyyppi soitti takaisin ja ilmoitti, että oli myynyt lipaston jollekin toiselle.
Olen vieläkin niin pettynyt, tästä kyseisestä kohtelusta.
Kaiken huipuksi, tämä tyyppi lupasi samanlaisen, mutta suuremman lipaston miehelleni, jonka saisimme ostaa myöhemmin! Miesystäväni uskoi tätä!
Arvatkaa kuinka kävi?
No eihän hänestä kuulunut enää mitään!
Kerran kysyttiin perään, mutta ei vastannut!
Huhu, minkälaisia ihmisiä sitä löytyy..

Huomaan, että olen ollut hermostunut viime päivinä, verrattuna koko kesän mielialaani.
Minulla oli vaihe, kun olin erittäin hermostunut ja stressaantunut, heti aamusta. Tätä kesti raivostuttavan pitkään!
Tämä meni ohi, kesän aikana, mutta harmikseni huomaan, että se on tullut hieman takaisin.
Olen huono stressinhallinnassa ja tämä johtuu varmasti siitä.
Uusi elämäntilanne alkamassa ja paljon uusia haasteita. Sitten vielä flunssa ja kipeä känkkäränkkä- poika siihen lisäksi.
Toivotaan, että tämä menee ohi.
En halua olla hermostunut, koska jos se kestää pitemmän aikaa, menee fiilis kaikesta.
Nyt pitää vaan yrittää pitää mieli myönteisenä.. syksy on pahasta minulle.
Rakastan syksyä, mutta samalla huomaan että mieli on alakuloinen!
Head up!

Aloitan kevyesti ja loppu onkin jo raskaimmasta päästä

Heips!
Kaksi päivää, niin alkaa koulu, ooh, hullu tunne!
Nyt alkaa vähän jännittää!
Samalla olen super-väsynyt, koska pojan flunssa tarttui myös minuun.
Arvasin kyllä sen, koska en voi olla pussailematta häntä, vaikka hän on kipeänä.
Laskin, että olemme viimeksi sairastaneet Uuden Vuoden aattona. Eli todella kauan olemme saaneet olla terveenä. Eiköhän tämä flunssa kestetä.
Tiedän kyllä sen, että päiväkodin ensimmäisenä vuonna, ei montaa täysin tervettä päivää lapsi näe :/ Pitää syödä terveellisesti ja yrittää pitää hyvä yleishygienia, jos sillä sais hieman ennaltaehkäistyä pöpöjä.

Muistin juuri, että tarvitsen kunnon koululaukun.. vai pärjääköhän ihan tavallisella "kaupunkilaukulla"!?
Skootteri on ainakin hankittu. Tilattiin se maanantaina ja saapui kotiovelle jo torstaina.

Ps. Ei löytynyt Kisua. Nyt täytyy vielä toivoa, että tulisi kotiin, kun yöt kylmenevät. Vielä jaksan toivoa, koska katosi kesällä ja yöt on ollut lämpimiä tähän asti.

Yritän kans vähentää herkkujen syöntiä nyt iltaisin.
Huomaan, että herkuttelen jos olen stressaantunut.
Nyt olen hieman lihonnutkin ja olisi hyvä lopettaa tämä kierre, ennenkuin paisun kunnolla!

Haluisin myös kertoa yhdestä tosi surullisesta ja traagisesta, minua vaivaavasta asiasta, mutta en taida ainakaan vielä.
Asia ei suoraan liity minuun, vaan tuttuun!
Liittyy lapsen hyväksikäyttöön ja asiaan, jolle on jo liian myöhäistä tehdä mitään, koska tilanne päättyi huonosti lapsen kannalta:(
Tässä taisin jo kertoakin sen..
Olen pohdiskellut sitä, miten tällaista voi tapahtua!?
Onko mitään sairaanpaa, kuin vanhempi joka käyttää omaa lastansa hyväksi?
No ei todellakaan!
Vaikka asia ei suoraan kuulu minulle, minua vaivaa tämä silti.
En osaa käsitellä tätä pienessä päässäni, mutta silti en osaa päästää irtikän tästä kauheasta asiasta..
Onneksi olen aloittamassa koulun, jonka avulla pääsen ehkä tulevasiuudessa, vaikuttamaan näihin asioihin edes vähän.
Tällä viikolla, olen nähnyt ja kuullut asioita, jotka menevät niin yli ymmärrykseni rajan.
Taas herkkä mieleni pääsi töihin..

Tunteiden pyörremyrsky

Huomenta!
Eilinen päivä oli sitten aika raskas!
Pojalla meni hyvin hoidossa, mutta osoitti mieltä kotona.
Huomasin illalla, että itsellänikin oli henkisesti raskas olo.. haastoin aivan turhaa mieheni kanssa riitaa ja oli paha mieli ja "yksinäinen" olo.
Tuntui, että olin aivan hukassa itseni ja tunteideni kanssa.
Olin yksin illalla ja pidin sellaisen oman "surkuttelu-hetken"  ja sallin tuntea itseni, maailman surullisimmaksi olennoksi.
Joskus, kun minulla on oikein sekava ja hermostunut olo, teen näin.
Annan ajatusten tulla ja kestän ne, en yritä paeta tai keskittää huomiota mihinkään muuhun.
Hetken päästä huomaan, että oloni on paljon kevyempi ja näen taas asiat selkeästi.
Nyt on taas parempi olo, vaikka poika heräsi jo puoli seitsemältä ja yölläkin valvoin, koska pojalla tuli flunssa ja hän itki yöllä unissaan!
Päiväkodissa oli eräs poika, jolla oli kauhea nuha koko viikon, joten osasin odottaa, että se tarttuu.

Sen mitä nukuin yöllä.. näin unta että kissamme löytyi.
Surin myös kissaamme, eilen illalla:(
Tänään aamulla tuli viesti, että joku oli yövuorossa nähnyt, ehkä kissamme, yöllä sairaalan alueella.
Nyt lähdemme etsimään sitä!
Olispa, olispa, se Kisumme!!

Viimeinen kuva kissastamme

Poika jäi päiväkotiin tutustumaan

Huomenta!
Nyt on poika sitten päiväkodissa ja itse olen yksin kotona, ja totuttelen tähän hiljaisuuteen.
Vietiin poika aamulla ja haetaan pois ennen päiväunia, niin hän saa hieman tutustua paikkaan, ennen ensi viikkoa.
Yllättävän hyvä mieli on tällähetkellä :)
Poika jäi niin tyytyväisenä leikkimään ja antoi minulle pusun ja sanoi "heippa".
Tulen kirjoittamaan lisää, sitten kun olen hakenut hänet kotiin ja tiedän kuinka meni, kun lähdettiin pois!

Tämä kuva otettiin eilen pihassamme. Poika oli aivan innoissaan, kun sai koskea vähän äidin kukkiin ja otettiin vielä kuva:) Ollaan istutettu nämä yhdessä keväällä ja nyt ne kukkivat kauniisti!

Sekavia tunteita

Heips kaikille!

Vaihdoin tämän tekstin eri näköiseksi. Minusta tämä on hieno :)
Tein myös uuden blogin, ruotsiksi, jossa käsittelen pelkästään tyyliäni, muotia ja muuta diipadaapaa.

Huomaan, että olen ollut poissaoleva tällä viikolla. Siksi olen kirjoitellut hieman vähemmän.
Tajusin, että äidin elämässä tulee erilaisia muutoksia läpi elämän, jotka vaatii henkistä sopeutumista.
Ensin ollaan raskaana ja totutaan siihen, sitten vauva syntyy ja aletaan opettelemaan elämää pienen olennon kanssa, joka on riippuvainen sinusta.
Sitten lopetellaan imettäminen ja vauva alkaa syömään itse "aikuisten" ruokaa.
Tämä on minusta, ensimmäinen tärkeä irroittamisvaihe.
Jatkuvasti, pitää vähän irrottaa otettaan pikkuvauvastaan ja totutella siihen, että hän kasvaa itsenäiseksi olennoksi.
Nämä asiat ovat olleet minulle haastavia, mutta olen selvinnyt niistä, kun on pikkuhiljaa oppinut suhtautumaan näihin muutoksiin.
Seuraavaksi tulee sitten tämä hoitoon vieminen, mikä tuntuu kaikista suurimmalta muutokselta.
Jätän "vauvani", toisten hoidettavaksi.
Tähän en osaa suhtautua järkevästi, koska muutos on niin suuri, enkä ole itse katsomassa, että asiat sujuu, niinkuin olen tottunut nämä muutokset hoitamaan.
Olen aina pelännyt, että pojallemme sattuu jotain ja nyt hän on vieraiden ihmisten armoilla.
Yritän ajatella, että nämä muutokset kuuluvat normaaliin elämään ja yritän nyt suhtautua niihin järkevästi.
Tuntuu siltä kuin olisin jossain sumussa tällä hetkellä, koska en voi nähdä tulevaa kirkkaasti.
Yleensä suunnittelen kaiken niin, että tiedän suunnilleen miten asiat menee.
Nyt tuntuu, että en pysty kontrolloimaan mitään tulevasta ajasta.  Kaikki on niin uutta ja epävarmaa. Mistä voisin pitää kiinni, että en menetä otetta kaikesta..?
Siltä minusta tuntuu tällähetkellä..
Ehkä pitää vain, irrottaa otetta ja antaa siipien kantaa

Sovinto

Vau!
Tänään saatiin sovittua meidän eilinen riita, ilman uutta riitaa!
Ihan sovussa keskusteltiin ja saatiin nopeeta selvitettyä eilinen erimielisyys, koska kumpikaan ei vääntänyt vastaan, tai haastanut riitaa uudesta asiasta!
Minulla tuli todella hyvä olo tästä.
Tuntuu, että meidän suhde on taas hyvillä raiteilla!

Crocs kumisaappaat ja niitä näitä

Tänään käytiin päiväkodissa leikkimässä, siinä pihalla, muiden lasten kanssa.
Ilokseni, siellä oli myös hyvän ystäväni lapsi, hoidossa.
Tuli parempi fiilis, tälläkertaa, vaikka kurkkua kuristaa ja puristaakin, ajatus pojan jättämisestä.
Kyllä asiat menee vielä hyvin.
Ihania olivat, ne muut lapset ja ottivat pojan leikkeihin mukaan:)

Nyt poika on nukkunut päiväunet paremmin. Eilen hän nukkui 3 tuntia.. taisi nukkua univelkoja viime viikoilta.
Huomasin, että hänellä on puhkeamassa poskihampaita. Tämä taisi olla syy, viime aikaisen käytötäksen muuttumiseen.
Olin jo unohtanut, nuo tuskalliset hampaidenpuhkeamiset, koska tässä välissä oli pitkä tauko!
Nyt pitää hankkia pojalle kunnon kumisaappaat.
Olen ajatellut, Crocsin kumpisaappaita, jos niitä löytyisi vielä täältäpäin.
Niissä on vähemmän saumoja ja voisi olla kestävämmät, kuin edelliset, jotka hajosivat kerran käytön jälkeen, kun poika ajoi potkumopollansa, ne jalassa!
Oliskohan nämä hyvät?:

Pitäisi vain tietää tarkka koko, jos tilaisi netistä!

Aikuisten känkkäränkkää ja sen sellaista

Tänään aamupäivä meni hyvin, aamun olotilaan nähden.
Mentiin keskustan leikkipuistoon leikkimään ja hain samalla itselleni ne tuoksut, joista kirjoittelin tuossa aikaisemmin.
Jepp, ostin kummatkin :)
Onnekseni en ostanut niitä viime viikolla, koska nyt ne olivat -20% ja sain vielä kuponkialennuksen lisäksi. Hyvä tuuri!!
Leikkipuistossa, näin ystäväni, joka on kans aloittamassa saman koulun kuin minä.. mutta hän ilmoitti, että aloittaakin sen vasta vuoden päästä.
Petyin hieman, koska olin ajatellut että olisi kiva jakaa yhdessä tuntemuksia, koska hänelläkin on pieni lapsi.. ja olisihan muutenkin ollut kiva, että olisi ollut yksi hyvä kaveri ennestään. Noh, ei voi mitään. Tämä oli hänelle oikea päätös, tällähetkellä.
Uskon kyllä, että tästä koulusta löydän monia uusia ystäviä, koska on samat mielenkiinnonkohteet :)
Odotan kyllä innolla koulun alkua, vaikka tällähetkellä olenkin surullinen, pojan hoitoon viemisestä.
Varsinkin ensimmäiset  kaksi viikkoa, tulen olemaan poissa kotoa tosi pitkiä päiviä ja minulla on nyt jo häntä ikävä:(
Onneksi tämä tunne on tullut jo aikaisemminkin ja tiedän, että selviän tästä takapakista taas pian!

Tänään on muutenkin ollut huonompi päivä.
Tuli taas riitaa mieheni kansaa, erittäin typerästä asiasta.
Asialla on kuitenki syvempi merkitys, kuin miltä se kuulostaa, jos kertoisin riidastamme.
Suoraan sanottuna, ärsyttää ja suututtaa ihan hirveästi, kun aletaan riitelemään sellaisista asioista, että alkaa tuntumaan, kuin emme olisi tunteneet toisia koskaan.. vaikka olemme olleet jo 10 vuotta yhdessä ;(
Samalla saan aina kuulla huonoista puolistani, vaikka olen parhaani mukaan yrittänyt niitä korjata.. vaikka ironista kyllä, mieheni huonot puolet, ovat juuri samat kuin itselläni, mutta hän ei suostu myöntämään sitä.. uuh, alkaa kiehumaan kun ajattelenkin tätä!
Pojallamme tulee aina niin paha mieli, jos riitelemme ja nyt on vielä huono omatuntokin..
Mieheni lähti jonnekkin ja riita jää taas selvittämättä.
Sama kai tuo, koska emme nykyään saa riitojamme edes selvitettyä, vaikka yrittäisimme ja riita paisuisi vain vielä suuremmaksi.

Ps. ostettiin pojalle unilelu hoitopaikkaan, koska se ei voi olla sama kuin kotona.
Kotona nukutaan PupuKanin kanssa ja nyt tuli Tikru hoitopaikkaan, joka pääsi tänä yönä vielä, pojan kainaloon PupuKanin lisäksi.

Aamun fiiliksiä

Huomenta!
Olen painanut jotain vahingossa ja nyt tämä kirjoituskenttä, on jättikokoinen, enkä tiedä miten saisin tämän pois :( ja palautettua normaaliksi!? En näe kunnolla tekstiäni, kun kirjoitan..
Nukuin erittäin hyvin viime yön, mutta huomaan että tällähetkellä mieli on vähän maassa, koska ensi viikko on lähellä ja kohta meidän arki muuttuu ja poika menee hoitoon.
Sallin itselleni tämän mielen, vaikka aluksi ajattelin, että yritän välttää tätä pahaa mieltä ja ajatella vain myönteisesti, mutta ajattelin, että annan itselleni aikaa ja tilaisuuden käsitellä tätä muutosta mielessäni.
Aina ei voi olla hyvä mieli ja on tärkeää kohdata omat tunteet, sellaisena kun ne tulevat.
Halusin tänään kirjoittaa siitä, että olen surullinen tällä hetkellä.
Voisin pitää poikaani sylissä, enkä koskaan päästää irti.. sellainen tunne on nyt tänä aamuna..

Ps. sain tuon kirjoituskentän kuntoon.. jess!

Päiväkodin tutustumiskäynti

Tänään oltiin pojan tulevassa päiväkodissa, tutustumassa.
Minua hieman ahdisti aluksi :( mutta jäi kuitenkin ihan hyvä olo, sitten loppujen lopuksi.
Mieheni oli ainakin tosi luottavaisin mielin, käynnin jälkeen.
Saa nähdä miltä  minusta tuntuu ensi viikolla.
Hetken on aikaa vielä, sulatella ja totutella ajatukseen, hoitoon viemisestä.
Poika meni kyllä tosi reippaasti heti leikkimään ja näytti viihtyvän :)
Niin joo, nyt minulle on menopeli kouluun tilattu ja maksettu..
Minulla kun ei ole autoa, eikä ajokorttiakaan!
Tadaa!!! :

Taukoa pohdinnoissa, shoppailun merkeissä

Olen siis todella kova pohdiskelemaan ja miettimään asioita.
Väillä liikaakin, siks sallin itselleni kunnon shoppailua, noin kerran kuussa :)
Nyt syksyn alkaessa, olen kyllä ostellu hieman liikaa, mutta tiedän kokemuksesta, että parhaimmat tuotteet myydään heti loppuun, joten jos jotain haluaa saada, pitää olla heti asialla.
Syksyn tullessa himmaan sitten hieman ja talvella shoppailen aika vähän, koska silloin pitää pukea niin paljon, ettei jaksa keskittyä kuin lämpimänä pysymiseen.
Kunnon neuleet ja talvivarusteet hommataan jo syksyllä ,niin sitten ollaan valmiiina kun pakkaset saappuvat!
Jostain luin, että blogin pitäisi keskittyä vain yhteen kategoriaan, mutta itse olen sitä mieltä, että minusta löytyy kaksi tärkeää puolta ja niistä haluan kirjoittaa.
Eli pohdiskelija Minä ja shoppailu Minä.

Takki ja kengät saapuivat postissa

Tässä on takki jota odotin. Oli tosi vaikea saada värit näyttämään oikealta kuvissa, mutta tämä viimeinen kuva, näyttää oikean värin parhaiten!

.. ja tässä kengät! Mwah.. love this!!

Täytyy myöntää, että postissa saapui myös kahdet muut nilkkurit,3 farkut ja musta teko-nahkatakki ja nämä aivan ihanat ballerinat, oikeasti nämä ovat vielä kauniimmat kuin kuvassa :)

Follow my blog with Bloglovin

Lapsuuden merkitys aikuisiässä ja omia ajatuksia tästä

Huomenta!
Eilen oli ensimmäinen päivä, kun en kirjoitellut mitään..
Päässä löi tyhjää koko päivän.. johtui ehkä helteestä!
Illalla tuli sitäkin enemmän juttuja mieleen ja olisi huvittanut kirjoitella, mutta oli pakko mennä nukkumaan :)
Mietin sellaisia asioita, kun lapsuuden muistot ja tapahtumat, jotka vaikuttavat aikuisikään.
Usein sanotaan, että jokin tunne aikuisena kumpuaa lapsuudenmuistoista.
Esim. huono itseluottamus tai aikuisiän pelkotilat.
Nämä asiat on hyvä tiedustaa ja tunnistaa, jotta voi työstää näitä asioita ja mennä eteenpäin omassa elämässä.
Minusta on tosi hyvä,jos aikuisena pystyy ymmärtämään, että jokin asia tulee lapsuudesta ja että tämän ei tarvitse vaikuttaa itseen, kielteisesti tässä hetkessä.
Esim. itselläni on alkoholisti isä, olen joutunut kasvamaan oikeastaan ilman isää, koska asuin äitini kanssa, samalla äitini oli paljon töissä ja olin usein yksin.
Tästä jää tietenkin arvet aikuis-iälle.
On hyvä ymmärtää tiettyjä tunnetiloja, jotka tulevat lapsuudesta, mutta olisi kuitenkin tärkeää keskittyä myös niihin hyviin asioihin, lapsuudesta.
Tuntuu että usein mietitään sitä, mikä meni pieleen ja yritetään oppia elämään näiden asioiden kanssa, mutta minun mielestäni unohdetaan usein ne hyvät asiat, joita vanhempamme ovat meidän eteemme tehneet.
Tietysti pitää käydä nämä huonot asiat läpi,että oppii ymmärtämään itseään, mutta samalla, minun mielestäni pitäisi muistella niitä hyviä asioita.
Huomaan, että kun itse tulin äidiksi, aloin katsomaan kriittisin silmin vanhempiani ja heidän tekemiään päätöksiä minun vanhempinia. Minusta alkoi tuntua, että tämä ahdisti, koska eihän sitä halua muistella asioita, jotka ovat tapahtuneet ja joihin ei ole voinut vaikuttaa.
Itse ainakin turhauduin näistä muistoista!
Olen kuitenkin huomannut, että nyt minulla tulee paljon hyviäkin muistoja mieleen.
Johtuuko tämä siitä, että olen käynyt ne ikävät asiat läpi ja olen sujut näiden kanssa?
Vai olisinko voinut vain muistella hyviä asioita samantien, muistelematta mennisyyden ikäviä asioita?
Uskon, että jokainen joka saa omia lapsia, käy läpi muistoja omasta lapsuudestaan ja niistähän malli tulee, siihen kuinka itse kasvattaa lapsensa.
Samalla, minusta on tosi hyvä tiedustaa asiat, jotka olivat huonommin lapsena, niin osaa sitten muuttaa tämän kun saa omia lapsia. Niin ettei käyttäydy samalla tavalla kuin omat vanhempansa, mikä on hyvin yleistä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että pitäisi yrittää lisätä myös niiden hyvien asioiden muistelua, tässä samassa processissa.
Yleensä se jää siihen, että nämä huonot muistot käydään läpi ja yritetään itse parantaa, mutta minusta tämän processin pitäisi vielä jatkua niin, että lopuksi muistellaan myös niitä hyviä asioita, omista vanhemmista.
Muuten nämä huonot asiat jäävät päällimmäiseski mieleen ja voivat jäädä kaivelemman ja ahdistamaan.
Mitä tehdä, jotta näitä ikäviä muistoja ei tulisi ja onnistuuko sellainen edes?
Itse olen sitä mieltä, että perusturva ja rakkaus, omaa lasta kohtaan riittää, turvaamaan aikuisiän itseluottamuksen, joissakin määrin.
Uskon, että tämä yksinkertainen asia, rakastava syleily, puhe lapsella ja hyväksyntä myös virheitä tehdessä (eli rakastan sinua, vaikka tiet väärin, tekosi oli väärin, mutta rakastan sinua silti!)
Nämä asiat jokainen vanhempi voi antaa lapselleen, oli sitten köyhä tai rikas.
Perusturva on minusta paras lähtökohta jokaisen ihmisen elämään. Tapahtui tuleviasuudessa mitä tahansa.
Uskon, että silloin selviää aikuisena monesta vastoinkäymisestä.
Ajatelkaa kuinka helppoa jokaisen on, antaa tämä omalle lapselleen!!

Miksei Suomessa oteta masentunutta äitiä vakavasti?!

Satuin löytämään plazan sivuilta, pari vuotta vanhan tekstin.
Joku oli kirjoittanut, että ei jaksa olla äiti enää, ei jaksa lapsiaan eikä omaa elämäänsä. Hän oli kuulemma myös lyönyt lapsiaan, koska ei kertakaikkiaan kestänyt heitä :(
Tämä henkilö oli kertonut neuvolassa tilanteestaan ja psykologille kans.
Kaikki olivat sanoneet, että ei ole mitään hätää tai syytä huolestua.. eikä hän ollut saanut minkäänlaista apua!!
Mikä näitä ihmisiä vaivaa?

Miksei Suomessa oteta vakavasti ihmisiä jotka kertovat suoraan onglemistaan?
Ajatelkaa tämän äidin lapsia ja heidän tulevaisuuttaan. Äiti joka on niin masentunut, että ei kestä heitä ja myös lyö sen takia.
Heillä jää loppuelämäksi traumat tästä, eikä kukaan ota vastuuta, eikä edes auta, vaikka ihminen niin hyvin kuin pystyy, sitä yrittää hakea!
Mitä näille asioille voisi tehdä?
Minkälainen työ pitäisi olla, jotta pääsisi itse vaikuttamaan täälläsiin asioihin?
Puhutaan ja puhutaan siitä, kuinka kauheaa on, kun tapahtuu perhesurmia ja kaikkea kamalaa..
Onko se mikään ihme, että ihminen turhautuu, jos tietää että Suomessa olisi mahdollisuus saada apua, mutta ei oteta vakavasti, vaikka pyytää apua??
Täälläsiä asioita ei saisi päästää tapahtumaan!
Kuka ottaa vastuun ja kenellä on oikeus päättää siitä, kuka on avun tarpeessa ja kuka ei?
Eikö jokaiselle ihmiselle, pitäisi tarjota mahdollisuus hoitoon, jos hän sitä suoraan hakee?

Ps. muista merkata mitä tykkäsit kirjotuksestani, tuohon alas, noihin kolmeen vaihtoehto ruutuun :) Tiedän sitten, mistä teksteistäni ihmiset pitävät ja mitkä olivat mielenkiintoisia ja mitkä eivät. Saan vähän suuntaa, siihen mikä kiinnostaa muita :) On niin paljon asiaa aina, niin olisi hyvä tietää, mitä asioita vois kirjoitella ja käsitellä lisää!

Talviturkki heitettiin eilen!!

Ihanat helteet ovat taas täällä!
Ollaan kahtena päivänä peräkkäin päästy rannalle.
Eilen vihdoin ja viimein, uskalsin käydä uimassa!
Hieman kylmä tuli, koska oltiin vasta kuuden jälkeen uimassa ja silloin aurinko ei enää lämmittänyt niin paljon!
Päästäisiinpä vielä tänäänkin uimaan.
Poika oli aivan innoissaan ja hän yritti tosissaan uida :)
Samalla huomattiin, että hän tuli vähän liiankin rohkeaksi ja alkoi menemään syvemmälle veteen!
Näinhän ne vahingot sattuu.. Lapset rakastaa vettä, eikä ne ymmärrä veden vaaroja!
Silmä tarkkana, pitää siis olla aivan kokoajan. Hetkeksikään ei voi keskittää huomiota muuhun!

Ps.Saatiin muuten hoitopaikka pojalle, sieltä minne haluttiinkin :) Asiat on tähän asti, mennyt todella tuubiin :)

Pojalla vaikeuksia nukahtaa päikkäreille

Viime aikoina, pojalla on ollut vaikea nukahtaa päiväunille, vaikka hän selkeästi tarvitsee niitä vielä!
Tänään meni niin, että laitettiin nukkumaan noin kello 13.
Poika huuteli sieltä yli tunnin, että ei saa unta jnp.
Sitten kuului, "äiti tuli pissa läpi!"
Ei muuta kun, vaipan ja lakananvaihtoon.
Poika oli jo nousemassa kokonaan, mutta sanoin topakasti, että "ei kun nyt nukutaan!"
Sitten hän huusi taas sieltä, että ei saa unta.
Huusin takaisin "Nyt nukutaan, silmät kiinni ja äiti nukkuu kans hetken!"
Hokkus pokkus, ei kuulunut enää mitään :) Nyt hän sitten nukkuu!
Jaah!
Tämmöinenkin voi toimia 2-vuotiaan kanssa!
ZZzzzz. Sweet Dreams!

Parisuhde ongelmia

Eilen tuli pitkästä aikaa riitaa, jätkäni kanssa:(
Riideltiin taas parisuhteestamme!
Minulla on todella hankala olla hyvä tyttöystävä ja samalla hyvä äiti.
Onko muillakin yhtä vaikeaa löytää se kultainen keskitie?
Ennen pojan syntymää olin suunnitellut asiat aivan toisin.. jostain kumman syystä, en nyt vaan enää osaa olla, sekä äiti, että tyttöystävä.
Omasta mielestäni olen parantanut tätä ja yritän tehdä töitä parisuhteen eteen, mutta en saa tuloksia aikaan, tarpeeksi nopeaa:(
Ahdistaa, koska yritän myös muistaa itseni ja sitten aina joku osa elämästä, jää vähemmälle huomiolle!
Eilen olin päättänyt, että nyt yritän tosissani parantaa parisuhdettamme. En ehtinyt kuin ajatella tätä, niin jätkäkaverilla oli huono päivä ja hän haukkui minut "paskaksi muijaksi".
Jotenkin tässä käy aina niin, että kun minä päätän yrittäväni kovempaa, jätkäni on vihainen jostain ja työntää minua kauemmaksi ja taas se kynnys parempaan parisuhteeseen kasvaa :( Blaah..
Ennen pojan syntymää meillä oli todella ihana suhde ja ollaan käyty paljon ikäviäkin asioita läpi ja siltikin pysytty yhdessä.
Eli kyse ei ole rakkauden puuttumisesta, vaan jostain muusta..

Gucci Flora tuoksut

Eilen olin menossa ostamaan kyseisen tuoksun.
Pääsin kauppaan, enkä enää muistanut mikä tuoksu oli se mihinkä ihaistuin, edellisenä iltana.
Olin suihkuttanut monta eri tuoksua ja en löytänyt enää oikeaa.
Otin uudet tuoksulaput ja tänä aamuna haistelin uudestaan tuoksuja ja nämä ne ovat:

Nyt pitäisi vielä päättää kumman näistä valitsen.
Luulen, että tuohon Mangolia tuoksun puolella, kallistuu valintani.

Anteeksi antamisesta vielä

En tiedä mistä se johtuu, mutta minusta tuntuu, että ennen jouduin usein sellaiseen tilanteeseen, missä minua kohdeltiin todella epäreilusti, enkä oikein ikinä ymmärtänyt miksi..
Olen mielestäni tosi kiltti, enkä koskaan puhu pahaa toisista seläntakana. Samalla kyllä sanon suoraan tietyissä tilanteissa.
Pidän myös puoleni, enkä tykkää siitä, että minun ylitseni yritetään kävellä!
Voisiko olla niin, että minusta on näkynyt, että olen kiltti ja ehkä, ainakin ennen olin, hieman epävarma, sitten tätä tilannetta on käytetty hyväksi, mutta hämmästytty, koska olenkin pitänyt puoleni tiukasti?!
Olen miettinyt tätä asiaa, nyt kun olen ollut poissa työelämästä yli kaksi vuotta.
En ole vielä varma, mistä nämä tilanteet johtuu, mutta ehkä osin siitä, että olen ollut todella väärässä työpaikassa.
Ainakin olen tenhyt tälle asialle jotain ja nythän minä aloitan koulun ja toivon mukaan, saan ansaitsemani työpaikan vielä joskus, jossa minua arvostetaan.
Näitä asioita olen mietinyt siksi, että välillä tunnen että ne vaivaavat minua, koska olen ottanut todella henkilökohtaisesti nämä asiat, mutta samalla en ole saanut anteeksipyyntöä ja vahvistusta siitä että minua olisi kohdeltu vastoin arvojani :/

Uhmaa, eikä päiväunia ja uusia tuoksuja

Tänään kirjoittaminen jäi kesken!
Minun piti jatkaa vielä tuota "anteeksi-antamis kirjoitusta" mutta poika päätti olla nukkumatta päikkäreitä, joten kirjoittaminen jäi tältä päivältä, niinkuin moni muukin asia, joita teen kun poika nukkuu.
Tänään meillä on ollut, erittäin väsynyt, uhmaikäinen poika. Huutoa ja tinttailua.
Silti nyt kun hän nukkuu, minusta tuntuu, että olin liian ankara hänelle :/ ja on huono omatunto! Olen itsekin väsynyt ja siksi varmasti tunnen näin!
Nyt ollaan aivan poikki ja jätkäkaveri nukkuu tuossa sohvalla vieressäni..
Pitäisi mennä nukkuumaan!
Satuin tänään löytämään ihania, minulle uusia hajuvesiä, Sokoksen Emotions kaupasta. Oltiin siis kaupungilla käymässä ja kävin hieman nuuskaisemassa tuoksuja.
Harmikseni en muista, mitä kahta tuoksua näistä suihkutin..

En malttanut odottaa huomiseen, vaan kävin googlettamassa ne.
Jatkan huomenna!
Hyvää yötä!

Anteeksi antamisesta

Eilen illalla, aloin miettimään sellaista asiaa, kun anteeksi antaminen!
Minkälaiset asiat voi antaa oikeasti anteeksi?
Itseäni vaivaa kaikki selvittämättömät asiat ja haluan aina sopia kaikki erimielisyydet.
Jos toinen ei ikinä pyydä anteeksi, vaan näyttää eritavalla, että on paihoillaan jostain tapahtumasta, esim. lahjalla tai kehuvilla kommenteilla, niin onko asia silloin sovittu?
Voiko oikeasti antaa anteeksi, ennenkuin on saanut sen konkreettisen anteeksipyynnön, jossa toinen osapuoli sanoo, suoraan toimeensa väärin ja että, en ansainnut tietynlaista kohtelua?
Minulle käy aika usein näin/ on käynyt, että kohdellaan huonosti eikä oikeasti pyydetä anteeksi. Olenko silloin itse pitkävihainen, vai onko se inhimillistä tuntea pientä kaivelevaa katkeruutta siitä, että ei ole saanut kunnon anteeksipyyntöä?
Kannattaako selvittää vanhat asiat vielä kunnolla, vai vain antaa olla?
Missä menee raja katkeruuteen ja minkälaiset asiat on selvittämisen arvoisia?
Tätä olen miettinyt jo kauan aikaa, ilman selkeetä ajatusta tästä asiasta!!

Kerron omasta perheestäni hieman

Olen perheestä, jossa on alkoholisti isä. Eli minun isäni on alkoholisti. Vanhempani erosivat, kun olin noin 6-vuotias.
Äitini kasvatti meidät yksin ja kävi samalla kolmivuoro työtä, joten hänellä oli varmasti haastavaa.
Olin noin 10- vuotias, kun äitini tapasi uuden miehen. Otin hänet avosylin vastaan meille, koska olin onnellinen siitä, että tuli mies perheeseen ja toivoin, että en joutuisi olemaan niin paljon yksin, kun hän asuisi meillä.
Isäpuoleni ei hirveästi tykännyt murrosikäisestä tytöstä, eikä tultu hirveän hyvin toimeen.
Toivoin samalla saavani vielä joskus, pikkusiskon tai pikkuveljen.
Ilokseni äiti tuli raskaaksi, kun olin 11-vuotias. Oi sitä riemua ja odotusta :)
Kudoin kaiken maailman sukkia ja kaulureita, sun muuta vauvalle.
Sitten pikkuveljeni syntyi. Olin tosi paljon hänen kanssaan ja autoin viemällä vaunulenkille jnp.
Olin todella ylpeä hänestä.
Pian syntyi toinen veljeni ja vielä kolmaskin, parin vuoden kuluttua!
Nyt minulla oli sitten, kolme pikkuveljeä, kiitos vain :)
Heillä oli "hieman" erilainen kasvatus, kuin minulla on ollut.
Rajoja ei juurikaan ollut ja totesin jo nuorena tyttönä, että heidän kanssaan tulee ongelmia :(
Lapset tarvitsevat rajoja, sillä tavalla heille syntyy vastuun- ja turvallisuudentunteet.
Arvasin, että aikuisena saan murehtia heitä!
Tällä hetkellä vanhin veljeni on 16-vuotias.
Hän on minulle todella tärkeä, mutta ei hän sitä oikein ymmärrä. Tuntuu, että hänellä ei ole minkäänlaista kunnioitusta vanhempia kohtaan.(vanhemmilla, tarkoitan kaikkia aikuisia)
Olen sanonut hänelle, että aina saa soittaa, jos on hätä. No, hän tulkitsee tämän niin, että voi soittaa keskellä yötä ja pyytää rahaa lainaksi :/
Olen huolissani hänestä, enkä oikein tiedä, miten saisin häneen sellaisen yhteyden, että voisimme puhua. Vai onko siitä edes mitään hyötyä enää? Onko peli jo menetetty?
En tietenkään halua, että hänellä menee elämässä huonosti!
Haluaisin jotenkin olla avuksi,mutta en tiedä miten?!
Tässä tämän päivän miettimisen aihetta!!

Eilen oli loistava ilta ja tänään on ollut kiva,rento päivä :)

Synttäri-bileet meni tosi kivasti eilen!
Oli hienoa tavata tuttuja, joita en ole nähnyt moneen vuoteen. Yhden uuden ystävänkin sain. Meillä oli tosi mielenkiintoisia puheenaiheita!
Laulettiin Singstaria ja oli muutenkin ihanan rento fiilis:)
Yöelämä oli aika hiljaista, mutta ei se haitannut, koska oli hyvä kaveriporukka messis!
Musiikki oli sitäkin parempaa!
Paras tanssibiisi tällähetkellä on kyllä Loreen, Euphoria. Tuli niin mahtava fiilis, kun se soi oikein kovaa.. pääsen vieläkin melkein samaan fiilikseen, kun mietin sitä tässä :)

Otettiin kaverini kanssa kimppataksi kotiin, koska hän asuu samassa suunnassa. Jäin pois bussipysäkillä, jotta ei tarvisi tehdä ylimääräisiä kiemuroita!
Siinä kun kävelin kotiin, huomasin, että olin unohtanut puhelimeni ystäväni luo ja samalla sain todeta, että olin myös unohtanut avaimeni kotiin :/ !!
Onneksi minulla oli varapuhelin, jossa on joitakin numeroita.. tämä on meidän äidin liittymä ja soitellaan perheen kesken ilmaiseksi, kyseisellä liittymällä.
Jätkäkaverini vastasi, kun soitin ja tuli avaamaan minulle oven .. huh.. meinasi iskeä paniikki, että en pääse sisälle!!

Tämä päivä on ollut hyvä! Ei ole ollut huono olo, tai mitään.
Hieman väsy, mutta ei sen kummempaa!
Nukuttiin pojan kanssa pitkät päikkärit ja sitten tultiin mummaa ja pappaa katsomaan!
Heiltä tässä kirjoittelen, mutta nyt pitää lähteä kotiin päin, jotta saadaan poika taas yöpuulle!

Taiteiden Yö ja illan odotusta

Heippa!
Eilen oltiin Taiteiden Yössä käymässä.
Ihanaa, kun ihmiset lähtevät liikkeille, tälläisen yhteisen tapahtuman merkeissä :)
Oltiin hieman kiertelemässä, mutta emme katsoneet mitään näytöksiä, koska poika halusi leikkiä ostoskeskuksessa, leikkihelikopterissa, mikkihiiri autossa ja hevoskarusellissa. Hän muistaa aina, että nämä laitteet ovat keskustassa ja tottakai sinne pitää päästä :) Pääsasia, oli päästä mukaan tähän tapahtumaan, mitä ikinä sitten teemmekään!!
Käytiin rannassa kävelemässä ja oli kyllä loistava ilma, aurinko paistoi, eikä tuullutkaan enää!

Kävin myös nopsaa, ostamassa topin tätä iltaa varten! Katsotaan sopisiko se. Haluaisin laittaa topin ja sellaisen tekonahka-hameen, mutta olen aika huono käyttämään hameita.
Vaikka olen kyllä aika tyypillinen nainen, niin hameen käyttö, on jotenkin tosi haastavaa! Ehkä päädyn farkkuihin kuitenkin.. lets see!!

Eilen illalla leikkasin vähän poikamme etuhiuksia, ensimmäistä kertaa. Ne oli niin pitkät, että ne ärsyttivät jo silmiä. Onneksi hänellä on ihanat kiharat ja taipuisat hiukset, joten tuli tosi siisti etutukka, vaikka ohimennen sen vain napsaisin saksilla :)

Huomasin muuten eilen illalla, kun luin yhtä kirjaa, että pilkku ( , ) tulee ENNEN, "että" sanaa.. joten käynpä korjailemassa nuo virheet teksiteistäni, kun ehdin :) luulin, että se tulee jälkeen!!

Huomasin, että joku oli käynyt klikkaamassa noita "tykkää, dislike, mielenkiintoinen" valikkoja!
KIITOS niistä :)

Ps. nuo kukat olen itse istuttanut, pelkistä siemenistä ja luulin, että ne oli mennyt pilalle, koska kevät oli niin viileä.. mutta nyt ne sitten alkoi kukkia ja olen aika ylpeä niistä :) Kaverini on kukka-expertti ja hän sanoi, että on tosi vaikea saada siemenistä kukkia!! Hyvä minä ja poikani oli tietysti kans auttamassa :)