Raskas ilta

Tänään oli raskas ilta :( Riideltiin avopuolisoni kanssa ns. tärkeistä asioista ja raskasta riidasta teki sen,ettei saatu sitä taaskaan selvitettyä.
Usein näin käy,että mennään nukkumaan riidoissa ja ollaan seuraavana päivänä, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Itse en haluaisi riidellä, mikä ei tarkoita sitä ettenkö välittäisi. Tuntuu vaan siltä, ettei ne riidat johda mihinkään ja paisuu vaan turhan suuriksi.
Ollaan aika räiskyviä luonteita kummatkin,eikä helposti saada sopua aikaiseksi,koska kummatkin haluaa olla oikeassa. Omasta mielestäni olen myöntynyt nykyään aika useasti,mutta onkohan näin.. vai kuvittelenko vaan?!
Mietin sitä, miten voisi kohdella toista niin, ettei kummallakaan jää paha mieli,tai sellainen olo että, myöntyy vaan toisen mieliksi?!
Inhottaa nämä riidat,koska näihin minulla ei ole vastausta,enkä tiedä miten niitä löytyisikään,koska suhteessa on aina kaksi,eikä näitä yksin saa selvitettyä :(
Riidathan kuuluu parisuhteeseen!
Ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta ja aina ollaan riidelty todella räiskyvästi, joten  omasta mielestäni riidat on hyväksi, KUNHAN ne saa sovittua!!
Saataisiinpa mekin pian!
Nyt taidan uppoutua hetkeksi yhteen erittäin mielenkiintoiseen kirjaan, ahdistuksesta. Sen jälkeen menen unten maille.
Toivottavasti huominen olisi parempi, parisuhteemme suhteen!
Öitä!

Kerron hieman itsestäni!!

Olen 27-vuotias.
Poikani syntyi kaksi vuotta sitten.
Lukion jälkeen olen käynyt töissä ja tehnyt erilaisia myynti- ja asiakaspalvelutöitä, esim. kaupan kassalla, kenkämyyjänä ja viimeisin työ vaatemyyjä.
Avopuolisoni, "jätkäni" on ammatiltaan jalkanpallonpelaaja ja arkemme on näyttänyt hieman erilaiselta, tähän mennessä.
Nyt ollaan ostettu oma asunto ja minä olen hakenut opiskelupaikkaa, jonka siis sain :)
Halusin ensin hieman nähdä elämää ja kokeilla erilaisia asioita.
Omasta mielestäni olen aika spontaani,mutta harkitsen silti asioita, omien tunteideni perusteella.
Tunsin että, haluan joskus vielä opiskella, mutta en tiennyt vielä varmasti mitä. Samalla halusin myös lapsen,tästä haaveilin enemmän kuin koulunkäynnistä.
Lapsen saanti, toi myös lisää tietoa omista tunteista ja mielenkiinnonkohteista.
Minulla oli aikaa miettiä, mitä haluan elämältäni.
Nyt olen aivan varma että, haluan kehittää itsenäni lisää ja taidan tietää missä olen hyvä.
Olen todella kiinnostunut ihmisen mielestä, tunteista ja kehityksestä ja tätä alan siis opiskelemaan.
Tarkemmin, Kehityspsykologiaa, ja olevan aivan innoissani tästä!!
Tässä lyhytmuotoinen kuvaus itsesäni!
Velvollisuus kutsuu!
Poika ruokittavana!

Jalkapallon huumaa!!

Eilen oltiin pojan kanssa katsomassa avopuolisoni peliä.
Viimeksi ei menty matsiin,mutta onneksi menimme eilen,kun oli niin ihana kesäilta ja aurinko paistoi ja lämmitti kivasti.
Yleensä poika on niin väsyny jo tuohon aikaan illasta, eli kello 19 aikaan,mutta eilen hän oli aivan onnessaan,koska oli nukkunut hyvin päiväunet.
Fiilis oli hyvä katsomossa ja porukkaa riitti.
Poikamme sitten ylpeänä osoitti kentälle ja sanoi "tuolla on isi ja isi potkii palloa!" Sitten hän taputti käsiä ja huusi "MAALI MAALI!" Minulla jäi tosi hyvä mieli, eilisestä matsista,koska sain ensimmäistä kertaa, nauttia pelistä yhdessä poikamme kanssa,niin että hänkin katsoi innostuneena :)
Voittohan sieltä tuli,kun oli niin innokas kannustaja yleisössä!!
Olen kannustanut  jätkääni futiksessa,aivan alkuajoista asti ja haaveilin jo silloin siitä,että meillä olisi oma poika vielä joskus,jonka kanssa kannustetaan isiä yhdessä:) ja eilen se haave kävi toteen, juuri sillä hetkellä kun poikamme taputti käsiä, huusi isiä ja kertoi muille yleisössä että "tuolla on mun isi!!"
I´m SO happy!!

Sade,tulevaisuuden mietteet ja tietsikan kans taistelua!!

Heippa!

Olen koko päivän odottanut että, pääsen kirjoittamaan ja minun uusi tietokoneeni hajosi + että, onnistuin jollain kumman tavalla, luomaan kaksi saman nimistä blogia,enkä osaa poistaa sitä toista:(

Näin viime yönä sellaista stressiunta, yritin päästä eteenpäin ja kaaduin vatsalleni kokoajan.. samalla yritin esittää että, pystyn kävelemään normaalista,koska olin sellaisessa paikassa, missä oli paljon ihmisiä ja huomio kiinnittyi tietenki minun kaatuilemiseen. En kertakaikkiaan pysynyt pystyssä. Oli todella stressaavaa ja ahdistavaa:(

Olen miettinyt tässä päivän mittaan, mitä uneni tarkoitti ja tulin siihen tulokseen että,taidan jännittää koulun aloittamista ja sitä että,lapseni menee ensimmäistä kertaa päivähoitoon. Tähän asti olen ollut hänen kanssaan tiiviisti syntymästä asti.
Suuri askelen meille molemmille!!

Alitajunnassani jännitän varmasti sitä, pystynkö tähän!?
Eli aloittamaan koulun ja olemaan lapseni kanssa,niin paljon kuin hän tarvii.
Onnistunko kiinnittämään tarpeeksi huomiota kumpaankin tärkeään asiaan? Haluan olla samalla tavalla läsnä poikani elämässä, kuin aina ennekin. Tulevaisuus jännittää tietysti!

Unessani kaatuilin varmasti siksi,että mieleni käsittelee näitä asioita, eli kantaako jalat uusissa haasteissa,pystynkö saavuttamaan sen, mikä on minulle tärkeää,niin että, minua ei tuomita valinnoistani ja että, tunnen tekeväni oikein kaikin puolin!
Haluan kehittää itseäni ja samalla olla hyvä äiti!
Onnistunko tässä?
Riskejä pitää ottaa, jos haluaa päästä eteenpäin elämässä.

Toivottavasti teen oikean valinnan, valitsemalla opiskelut nyt.
Harkitsin myös, opiskelujen siirtämistä vuodella eteenpäin,mutta en malta odottaa että, pääsen opiskelemaan ja luulen että, poikani kaipaa jo muutakin seuraa, kuin äidin seuraa! Vaikka tiukkaa tekee ajatus irtipäästämisestä!

Tästä se alkaa!!

Vihdoin tuli kesä :)
 Tätä on odoteltu!

Sain ajatuksen alata kirjoittamaan blogia,koska minulla on paljon ajatuksia ja tunnen että haluan jakaa näitä muiden kanssa!

Blogissani kirjoitan ajankohtaisista asioista ja omasta elämästäni äitinä ja nuorena naisena,joka yrittää löytää tasapainoa äidin,ystävän ja avopuolison välillä. Kuinka olla hyvä äiti, mutta myös pitää kiinni omasta identiteetistään,niin että äitirooli ei vie mukanaan, kokonaan?

Samalla tulen myös kirjoittaman elämästäni opiskelijana. Olen nimittäin hakenut kouluun, monien vuosien pohdintojen jälkeen ja pääsin heti sisään unelmieni kouluun.
Bloggaan siis omasta elämästäni ja haasteista, joita se tuo mukanaan. Samalla tulen kirjoittamaan omista mietteistäni ja tunteistani.

Ajan mittaan, blogini varmasti kallistuu jonkin tietyn aiheen ympärille enemmän,mutta se jää vielä nähtäväksi. Nyt aluksi kirjoittelen asioista, jotka ovat päällimmäisinä mielessä ja yleensä niitä riittää!
Pohdiskeluja toisen perään ja ajatuksia näistä. Onko liika pohtiminen pahasta, kehittyykö ongelmat liiasta miettimisestä?

Se jää nähtäväksi ja selvitettäväksi!!
Ps. merkkaa noihin kolmeen vaihtoehto ruutuun, tuossa alapuolella, mitä tykkäsit teksteistäni :)