keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Huomenta!
Maanantaina en päässyt kouluun, koska olin kipeänä, mutta eilen onneksi sitten, olo oli jo parempi.
Hassua, kun ensin ei yhtään huvittanut mennä kouluun, jotenkin jännitti ihmisten ilmoille meneminen, kun on ollut neljän seinän sisällä taas viikon..
Noh, kuitenkin illalla oli sitten superhyvä fiilis, koulupäivän jälkeen.. rakastan koulussa olemista ja en ole koko elämäni aikana, tuntenut näin paljon yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin
Tuntuu, että luokkakaverini, ovat niitä ystäviä, joita olen etsinyt ja kaivannut koko elämäni. Ei tarvitse esittää mitään ja silti puheenaihieta riittää ja sisältö on mielenkiintoista, eivätkä he tuomitse minua.
Eilinen koulupäivä oli kaikin puolin antoisa.
Löysin sanan/nimen, minun tyyppiselle ihmiselle.
Se on HSP, eli Highly sensitive person.
Tällaiset ihmiset reagoivat herkemmin erilaisiin ärsykkeisiin ja ovat ylipäätänsäkin herkempiä kuin yleensä.. mutta siis ihan normaaleja :)
Mieheni kysyi, että olisko mitään käyttöoppaita siihen, kuinka näitä ihmisiä käsitellään, heheh, hän on niin hauska joskus!!
Uniseminaario oli myös todella mielenkiintoinen, vaikka ensimmäinen kerta jännittikin.. mutta nyt en malta odottaa, että pääsen kertomaan oman uneni, ja muut saavat analysoida tämän ja näkevät ehkä jotain sellaista jota en itse huomaa :)
Maanantaina en päässyt kouluun, koska olin kipeänä, mutta eilen onneksi sitten, olo oli jo parempi.
Hassua, kun ensin ei yhtään huvittanut mennä kouluun, jotenkin jännitti ihmisten ilmoille meneminen, kun on ollut neljän seinän sisällä taas viikon..
Noh, kuitenkin illalla oli sitten superhyvä fiilis, koulupäivän jälkeen.. rakastan koulussa olemista ja en ole koko elämäni aikana, tuntenut näin paljon yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin
Eilinen koulupäivä oli kaikin puolin antoisa.
Löysin sanan/nimen, minun tyyppiselle ihmiselle.
Se on HSP, eli Highly sensitive person.
Tällaiset ihmiset reagoivat herkemmin erilaisiin ärsykkeisiin ja ovat ylipäätänsäkin herkempiä kuin yleensä.. mutta siis ihan normaaleja :)
Mieheni kysyi, että olisko mitään käyttöoppaita siihen, kuinka näitä ihmisiä käsitellään, heheh, hän on niin hauska joskus!!
Uniseminaario oli myös todella mielenkiintoinen, vaikka ensimmäinen kerta jännittikin.. mutta nyt en malta odottaa, että pääsen kertomaan oman uneni, ja muut saavat analysoida tämän ja näkevät ehkä jotain sellaista jota en itse huomaa :)
lauantai 23. helmikuuta 2013
Bad news again + hieman hyvää myös!!
Vaikka ei tee hyvää ajatella pessimistisesti, niin nyt aion hieman valittaa..
Torstaina poikamme heräsi aivan tulikuumana.. noh hänellä oli TAAS 39 asteen kuume, sitten eilen 40 asteen kuume ja lähdettiin päivystykseen.
Hirveä korvatulehdus, oikeassa korvassa ja uusi antibioottikuuri alkoi, viime sunnuntaina loppui viime kuuri :(
Poikamme on niin elämäniloinen ja oli niin onnellinen kun oli parantanut ja meillä oli ihana viikko, kunnes hän taas sairastui..
Juuri kun kehuin että kaikki on mennyt NIIN hyvin ja hienosti menee opinnot ja päiväkotihommat, nojoo.. nyt alkaa kyllä voimat loppua, koska tuntuu että itse olen tulossa kans kipeäksi ja ensi viikolla olisi tosi paljon koulua ja todella mielenkiintoisia kursseja.
No se siitä valittamisesta!
Pääsin siis todella mielenkiintoiselle kurssille, nimittäin "Drömseminarium", elikkäs opetellaan tulkitsemaan uniamme, niiden sisältöä ja merkitystä alitajuntaamme!
Ja ilokseni pääsin myös mukaan kurssille, "Syömishäiriöt", johon oli hirveä tungos, mutta sain paikan, samoin kuin tuhon uniseminaariin.
Näistä asioista olen onnellinen, mutta kun oma rakas lapsi joutuu sairastamaan ja kärsimään viikosta toiseen, mielialaa vetää vähän synkäksi :(
On yksi toinenkin iloinen asia, mutta jääköön se vielä kertomatta!
Pian on pojan synttärit ja se tarkoittaa myös sitä että kevät on pian täällä, jee!!
Mietin jo, että minkälaisen kakun sitä tekisi!?
Haluaisin jonkun aivan ihanan erikoisen ja hienon.
Yksi kakku on sama kuin viimevuonna, vadelma-vanilja kermakakku, siitä tykkäsi jopa ne jotka yleensä ei tykkää kakusta :)
Torstaina poikamme heräsi aivan tulikuumana.. noh hänellä oli TAAS 39 asteen kuume, sitten eilen 40 asteen kuume ja lähdettiin päivystykseen.
Hirveä korvatulehdus, oikeassa korvassa ja uusi antibioottikuuri alkoi, viime sunnuntaina loppui viime kuuri :(
Poikamme on niin elämäniloinen ja oli niin onnellinen kun oli parantanut ja meillä oli ihana viikko, kunnes hän taas sairastui..
Juuri kun kehuin että kaikki on mennyt NIIN hyvin ja hienosti menee opinnot ja päiväkotihommat, nojoo.. nyt alkaa kyllä voimat loppua, koska tuntuu että itse olen tulossa kans kipeäksi ja ensi viikolla olisi tosi paljon koulua ja todella mielenkiintoisia kursseja.
No se siitä valittamisesta!
Pääsin siis todella mielenkiintoiselle kurssille, nimittäin "Drömseminarium", elikkäs opetellaan tulkitsemaan uniamme, niiden sisältöä ja merkitystä alitajuntaamme!
Ja ilokseni pääsin myös mukaan kurssille, "Syömishäiriöt", johon oli hirveä tungos, mutta sain paikan, samoin kuin tuhon uniseminaariin.
Näistä asioista olen onnellinen, mutta kun oma rakas lapsi joutuu sairastamaan ja kärsimään viikosta toiseen, mielialaa vetää vähän synkäksi :(
On yksi toinenkin iloinen asia, mutta jääköön se vielä kertomatta!
Pian on pojan synttärit ja se tarkoittaa myös sitä että kevät on pian täällä, jee!!
Mietin jo, että minkälaisen kakun sitä tekisi!?
Haluaisin jonkun aivan ihanan erikoisen ja hienon.
Yksi kakku on sama kuin viimevuonna, vadelma-vanilja kermakakku, siitä tykkäsi jopa ne jotka yleensä ei tykkää kakusta :)
maanantai 18. helmikuuta 2013
Kriisipsykologian kotitentti pulkassa
Jess!! Olen NIIN tyytyväinen päivän työhöni!
Aloitin sen Kriisipsykologia-tehtävän alusta ja sain siitä vihdoin ja viimein onnistuneen, omasta mielestäni.
Olen kirjoittanut ja kirjoittanut, enkä ole ollut tyytyväinen.. ja stressi on kasvanut kyseisen kotitentin takia. Nyt kuitenkin aloitin aivan alusta ja olen kirjoittanut puoli yhdestätoista asti ja nyt se on jo valmis.
Noin 2000 sanaa ja se saa rittää!
Minulla oli vaikeuksia, koska en halunnut siitä liian henkilökohtaista, mutta sitten päätin että eihän sillä ole väliä vaikka olisikin henkilökohtainen.
Ainut on se että työni arvostellaan, ja jos saan siitä huonon arvosanan, niin silloin harmittaa, että olen kirjoittanut henkilökohtaista. Tästä tehtävästä tuli kuitenkin nyt niin hyvä, että pakko saada vähintään 3 :)
ja eväät mukana
Poika pääsi vihdoin ja viimein päiväkotiin. 2 viikkoa oltiin kotona sairastellessa.
Vein hänet pyörällä sinnikkäästi, vaikka lunta oli noin 10 cm tiellä.. poika vaan istui tyytyväisenä kyydissä, kun minä kiljuin kuin hullu koko matkan, koska meinasin kaatua.. Poika on jo niin tottunut hömppä-äitiinsä.
Aloitin sen Kriisipsykologia-tehtävän alusta ja sain siitä vihdoin ja viimein onnistuneen, omasta mielestäni.
Olen kirjoittanut ja kirjoittanut, enkä ole ollut tyytyväinen.. ja stressi on kasvanut kyseisen kotitentin takia. Nyt kuitenkin aloitin aivan alusta ja olen kirjoittanut puoli yhdestätoista asti ja nyt se on jo valmis.
Noin 2000 sanaa ja se saa rittää!
Minulla oli vaikeuksia, koska en halunnut siitä liian henkilökohtaista, mutta sitten päätin että eihän sillä ole väliä vaikka olisikin henkilökohtainen.
Ainut on se että työni arvostellaan, ja jos saan siitä huonon arvosanan, niin silloin harmittaa, että olen kirjoittanut henkilökohtaista. Tästä tehtävästä tuli kuitenkin nyt niin hyvä, että pakko saada vähintään 3 :)
ja eväät mukana
Poika pääsi vihdoin ja viimein päiväkotiin. 2 viikkoa oltiin kotona sairastellessa.
Vein hänet pyörällä sinnikkäästi, vaikka lunta oli noin 10 cm tiellä.. poika vaan istui tyytyväisenä kyydissä, kun minä kiljuin kuin hullu koko matkan, koska meinasin kaatua.. Poika on jo niin tottunut hömppä-äitiinsä.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Vakavaa tekstiä, eilisestä muodostuneita ajatuksia
Huomenta!
Eilen keskusteltiin koulussa siitä, että voivatko nuoret huonommin tänä päivänä, kuin ennen (n. 20 vuotta sitten).?
Tähän löytyy todella monta hyvää syytä vastaan ja puolesta.
Yksi ylivoimanen syy nuorten lisääntyneeseen huonovointisuuteen on yhteiskunnan vaatimukset vanhemmilta.
Huom. Minun mielipiteeni!
Olen sitä mieltä että, koska hinnat nousee joka asiassa, eläminen on niin kallista nykyään, että harva pärjää enää esim. pelkällä myyjän palkalla, (laskin että jos minä olisin vielä myyjä ja mieheni saman alan ammatissa, eli peruspalkka TES.in mukaan), emme pärjäisi kokonasta kuukautta.
Nyt jo tekee tiukkaa ja mieheni ansaitsee aika hyvin ja itse opiskelen, eli pojan hoitomaksutkaan eivät ole kovin kalliita.
Jos poikamme olisi vanhempi ja haluaisi vielä harrastaa jnp. niin meillä ei olisi varaa siihen.
Tämä johtaa siihen, että minun pitäisi opiskella ja käydä töissä, enkä näkisi lastani ikinä.. pelkkä ajatus on ihan hirveä, koska olen sitä mieltä että jokainen lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa.
Tämä on kaiken a ja o lasten ja nuorten hyvinvoinnissa.
Vanhemmat jotka ehtivät kuunnella ja tukea lapsiaan.
Niin moni lapsi ja nuori jää tästä paitsi nykypäivänä.
Yksinäisyys, on minusta pahin asia lapsen ja nuoren elämässä.
Olen itse kokenut tämän..
Siksi haluan antaa omalle/omille lapsilleni turvallisen ajan.. haluan olla heidän elämässään!
Miten tämä on mahdollista, jos eläminen vain muuttuu kalliimmaksi ja kalliimmaksi?! :/
Minulla on kyllä pieni paniikki tämän asian takia..
Olen monesti huomannut, että nuorten elämässä perhe on kaikista tärkein, vaikka kaverit ovat etusijalla, mutta kun he pysähtyvät ja miettivät asiaa, oikein tarkasti, he vastaavat, että perhe on se kaikista tärkein.
Miksei tätä voisi mahdollistaa lasten ja nuorten hyväksi? Sen että he saisivat sen tuen ja läsnäolon vanhemmiltaan jonka he tarvitsevat, jotta heillä olisi eväät lentää pesästä joku päivä ja tuntea että he pärjäävät?
Tuntuu että Suomessa olisi mahdollisuus ja resurssit tukea lapsiperheitä..mutta jostain syystä heiltä vain halutaan viedä kaikki mahdollinen tuki:(
Lapset ovat meidän tulevaisuutemme!
Eilen keskusteltiin koulussa siitä, että voivatko nuoret huonommin tänä päivänä, kuin ennen (n. 20 vuotta sitten).?
Tähän löytyy todella monta hyvää syytä vastaan ja puolesta.
Yksi ylivoimanen syy nuorten lisääntyneeseen huonovointisuuteen on yhteiskunnan vaatimukset vanhemmilta.
Huom. Minun mielipiteeni!
Olen sitä mieltä että, koska hinnat nousee joka asiassa, eläminen on niin kallista nykyään, että harva pärjää enää esim. pelkällä myyjän palkalla, (laskin että jos minä olisin vielä myyjä ja mieheni saman alan ammatissa, eli peruspalkka TES.in mukaan), emme pärjäisi kokonasta kuukautta.
Nyt jo tekee tiukkaa ja mieheni ansaitsee aika hyvin ja itse opiskelen, eli pojan hoitomaksutkaan eivät ole kovin kalliita.
Jos poikamme olisi vanhempi ja haluaisi vielä harrastaa jnp. niin meillä ei olisi varaa siihen.
Tämä johtaa siihen, että minun pitäisi opiskella ja käydä töissä, enkä näkisi lastani ikinä.. pelkkä ajatus on ihan hirveä, koska olen sitä mieltä että jokainen lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa.
Tämä on kaiken a ja o lasten ja nuorten hyvinvoinnissa.
Vanhemmat jotka ehtivät kuunnella ja tukea lapsiaan.
Niin moni lapsi ja nuori jää tästä paitsi nykypäivänä.
Yksinäisyys, on minusta pahin asia lapsen ja nuoren elämässä.
Olen itse kokenut tämän..
Siksi haluan antaa omalle/omille lapsilleni turvallisen ajan.. haluan olla heidän elämässään!
Miten tämä on mahdollista, jos eläminen vain muuttuu kalliimmaksi ja kalliimmaksi?! :/
Minulla on kyllä pieni paniikki tämän asian takia..
Olen monesti huomannut, että nuorten elämässä perhe on kaikista tärkein, vaikka kaverit ovat etusijalla, mutta kun he pysähtyvät ja miettivät asiaa, oikein tarkasti, he vastaavat, että perhe on se kaikista tärkein.
Miksei tätä voisi mahdollistaa lasten ja nuorten hyväksi? Sen että he saisivat sen tuen ja läsnäolon vanhemmiltaan jonka he tarvitsevat, jotta heillä olisi eväät lentää pesästä joku päivä ja tuntea että he pärjäävät?
Tuntuu että Suomessa olisi mahdollisuus ja resurssit tukea lapsiperheitä..mutta jostain syystä heiltä vain halutaan viedä kaikki mahdollinen tuki:(
Lapset ovat meidän tulevaisuutemme!
lauantai 16. helmikuuta 2013
Koulupäivä pitkästä aikaa
Tänään olin pitkästä aikaa koulussa ja oli kivaa :)
En ole kokonaan parantunut, mutta oli pakko mennä, jotta en menettäisi kyseisen kurssin pisteitä..
Koulukaverieta on aina niin piristävää nähdä ja he ovat kaikki niin huipputyyppejä, että en tiennyt että noin kivoja ihmisiä voi olla :)
Tulee aina niin hyvä mieli käydä koulussa "ihmisten ilmoilla".
Poika oli aivan innoissaan aamulla, kun kuuli että pääsee mumman ja papan luo heti aamusta ja saa syödä aamupuuron heidän luonaan :)
Hän pakkasi Hot Wheels autonsa pussiin, (olimme sopineet, kun hän oli kipeänä, että sitten kun parantuu, otetaan uudet autot mummalle ja papalle)
ja sitten laitettiin ne reppuun ja reppu selkään.
Kirjoittelen myöhemmin lisää tämän päivän ajatuksista, joita sain luennon aikana.
Kurssin nimi on "Nuorten psyykkinen hyvinvointi"
En ole kokonaan parantunut, mutta oli pakko mennä, jotta en menettäisi kyseisen kurssin pisteitä..
Koulukaverieta on aina niin piristävää nähdä ja he ovat kaikki niin huipputyyppejä, että en tiennyt että noin kivoja ihmisiä voi olla :)
Tulee aina niin hyvä mieli käydä koulussa "ihmisten ilmoilla".
Poika oli aivan innoissaan aamulla, kun kuuli että pääsee mumman ja papan luo heti aamusta ja saa syödä aamupuuron heidän luonaan :)
Hän pakkasi Hot Wheels autonsa pussiin, (olimme sopineet, kun hän oli kipeänä, että sitten kun parantuu, otetaan uudet autot mummalle ja papalle)
ja sitten laitettiin ne reppuun ja reppu selkään.
Kirjoittelen myöhemmin lisää tämän päivän ajatuksista, joita sain luennon aikana.
Kurssin nimi on "Nuorten psyykkinen hyvinvointi"
torstai 14. helmikuuta 2013
Sängynpohjalla makoilemassa.
Minulla on huono omatunto, koska olen niin huonossa kunnossa, että en jaksa olla poikani kanssa :( Lupasin, että tänään mennään ulos ja äitikin tulee, mutta kunto ei salli ulkoilua.
Olen tottunut tekemään asioita poikani kanssa ja nyt en jaksa mitään..
Hän on niin ihana poika, että tulee niin ikävä kun kuulee hänen äänensä tuolla alakerrassa, mutta en jaksa muuta kuin huilata.
Eilen poika toi aivan innoissaan nessuja minulle ja sitten kun oltiin menossa nukkumaan, hän lauloi: "arvaa kuinka paljon, suuu-a raa-kastankaan", hän on niin niin ihana <3
Ps. en malttanut vain olla, joten lähdin ulos mieheni ja poikani perässä.
Hyvää Ystävänpäivää kaikille
ja pojalleni nimipäivää, hänen toinen nimensä on nimittäin
Valentin.
Minulla on huono omatunto, koska olen niin huonossa kunnossa, että en jaksa olla poikani kanssa :( Lupasin, että tänään mennään ulos ja äitikin tulee, mutta kunto ei salli ulkoilua.
Olen tottunut tekemään asioita poikani kanssa ja nyt en jaksa mitään..
Hän on niin ihana poika, että tulee niin ikävä kun kuulee hänen äänensä tuolla alakerrassa, mutta en jaksa muuta kuin huilata.
Eilen poika toi aivan innoissaan nessuja minulle ja sitten kun oltiin menossa nukkumaan, hän lauloi: "arvaa kuinka paljon, suuu-a raa-kastankaan", hän on niin niin ihana <3
Ps. en malttanut vain olla, joten lähdin ulos mieheni ja poikani perässä.
ja pojalleni nimipäivää, hänen toinen nimensä on nimittäin
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Poskiontelontulehdus
Tulin juuri pääterveysasemalta kotiin.
Menin sinne 10.45 ja kello 14.45 pääsin lääkärille. Onneksi minulla oli kirja mukana, ja juotavaa, joten selvisin.
Heräsin viime yönä kovaan kipuun poskessa, joka painoi myös hampaisiin..
Arvasin että olisi poskiontelotulehdus, vaikka minulla ei sellaista aikaisemmin ole ollut, mutta paineen tunne ja kipu oli hirveä.. ja kunnon tulehdus oli yhdellä puolella!
Sain samat antibiootit kuin pojallakin, joten jos nyt menisi parempaan suuntaan, meidän perheessä.
Oi, odotan iltaa, jos saisin viimein nukuttua yöllä.
Ensin valvoin poikani kanssa ja sitten omien oireiden.
Kyllä tämä tästä!
Onneksi jätin yhden jätskin itselleni pakastimeen, nyt olen niin ansainnut sellaisen :)
Menin sinne 10.45 ja kello 14.45 pääsin lääkärille. Onneksi minulla oli kirja mukana, ja juotavaa, joten selvisin.
Heräsin viime yönä kovaan kipuun poskessa, joka painoi myös hampaisiin..
Arvasin että olisi poskiontelotulehdus, vaikka minulla ei sellaista aikaisemmin ole ollut, mutta paineen tunne ja kipu oli hirveä.. ja kunnon tulehdus oli yhdellä puolella!
Sain samat antibiootit kuin pojallakin, joten jos nyt menisi parempaan suuntaan, meidän perheessä.
Oi, odotan iltaa, jos saisin viimein nukuttua yöllä.
Ensin valvoin poikani kanssa ja sitten omien oireiden.
Kyllä tämä tästä!
Onneksi jätin yhden jätskin itselleni pakastimeen, nyt olen niin ansainnut sellaisen :)
tiistai 12. helmikuuta 2013
Hyvä ja huono lääkärissä käynti
Heippa!
Eilen käytiin pojan kanssa lääkärissä.
Eilen aamulla kuume oli 40,1 astetta.. huhu, mikä tauti.
Hieman punoittavat korvat, mutta keuhkoputkentulehdusta epäili, joten saatiin antibiootit.
Oli ihana nuori mieslääkäri, joka oli todella hyvä lastenlääkäri :)
Itselläni ei ollut hirveän hyvä päivä eilen..
Minullakin oli lääkäriaika ennen poikaamme, ja tuntia ennen aikaa, oli soitettu jostain kännykkänumerosta.
Soitin 10 min sisällä takaisin ja en saanut vastausta, ja lopuksi meni vain vastaajaan..
sitten minulle soitettiin vielä lankapuhelin-numerosta, ja painoin puhelun vahingossa pois, kun olin juuri lähdössä sinne lääkäriin ja yritin samalla vielä soittaa siihen kännykkänumeroon. Sitten soitin lankapuhelinnumeroon, heti takaisin kun huomasin, että olin vahingossa hylännyt puhelun ja se meni vaihteeseen..
Ajattelin että jos lääkäriaikani olisi peruttu, se olisi ilmoitettu aikaisemmin kuin tuntia ennen, ja kännykästä olisi laitettu viestiä..joten lähdin kävellen lääkäriin.
Pääsin perille ja minulle ilmoitettiin, että aika on peruttu ja alkoivat syyttää minua siitä etten ollut vastannut puhelimeen koko aamuna!! :(
Minulle soitettiin oikeasti kerran kello 11 ja silloin istuin pojan vieressä sohvalla, koska hänellä oli noussut kuume tuohon 40 asteeseen, ja soitin todellakin takaisin 10 minsan sisällä, ja peli oli sen takia menetetty:(
Siinä kyllä tunteet kiehahti raskaan viikon jälkeen, varsinkin koska tuo lääkäriaika stressasi minua muutenkin, juuri siksi että olisin halunnut hoitaa ensin pojan, ennen omia tarpeitani.
Jos nainen vastaanoton luukulla, olisi ollut hieman inhimillisempi, asia ei olisi tuntunut niin pahalta.. mutta hän ei mitenkään pahoitellut asiaa, vaan hyökkäsi heti ja syytti minua, heidän huonosta informoinnista.
Hehän tiesivät jo aamula kello 8 että lääkäri on, missä onkaan, mutta ei töissä :(
Onneksi, poika on tänään paremmassa kunnossa ja taitaa nyt parantua :)
Eilen käytiin pojan kanssa lääkärissä.
Eilen aamulla kuume oli 40,1 astetta.. huhu, mikä tauti.
Hieman punoittavat korvat, mutta keuhkoputkentulehdusta epäili, joten saatiin antibiootit.
Oli ihana nuori mieslääkäri, joka oli todella hyvä lastenlääkäri :)
Itselläni ei ollut hirveän hyvä päivä eilen..
Minullakin oli lääkäriaika ennen poikaamme, ja tuntia ennen aikaa, oli soitettu jostain kännykkänumerosta.
Soitin 10 min sisällä takaisin ja en saanut vastausta, ja lopuksi meni vain vastaajaan..
sitten minulle soitettiin vielä lankapuhelin-numerosta, ja painoin puhelun vahingossa pois, kun olin juuri lähdössä sinne lääkäriin ja yritin samalla vielä soittaa siihen kännykkänumeroon. Sitten soitin lankapuhelinnumeroon, heti takaisin kun huomasin, että olin vahingossa hylännyt puhelun ja se meni vaihteeseen..
Ajattelin että jos lääkäriaikani olisi peruttu, se olisi ilmoitettu aikaisemmin kuin tuntia ennen, ja kännykästä olisi laitettu viestiä..joten lähdin kävellen lääkäriin.
Pääsin perille ja minulle ilmoitettiin, että aika on peruttu ja alkoivat syyttää minua siitä etten ollut vastannut puhelimeen koko aamuna!! :(
Minulle soitettiin oikeasti kerran kello 11 ja silloin istuin pojan vieressä sohvalla, koska hänellä oli noussut kuume tuohon 40 asteeseen, ja soitin todellakin takaisin 10 minsan sisällä, ja peli oli sen takia menetetty:(
Siinä kyllä tunteet kiehahti raskaan viikon jälkeen, varsinkin koska tuo lääkäriaika stressasi minua muutenkin, juuri siksi että olisin halunnut hoitaa ensin pojan, ennen omia tarpeitani.
Jos nainen vastaanoton luukulla, olisi ollut hieman inhimillisempi, asia ei olisi tuntunut niin pahalta.. mutta hän ei mitenkään pahoitellut asiaa, vaan hyökkäsi heti ja syytti minua, heidän huonosta informoinnista.
Hehän tiesivät jo aamula kello 8 että lääkäri on, missä onkaan, mutta ei töissä :(
Onneksi, poika on tänään paremmassa kunnossa ja taitaa nyt parantua :)
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Poika kuumeessa vieläkin :(
Viime viikon sunnuntaina alkoi korkea kuume.
Keskiviikkona soitettiin neuvolaan ja kysyttiin tarviiko huolestua..
Kuulemma sellaista tautia on liikkeillä jossa lapsella kestää kuume viikon.
Käytiin kuitenkin ottamassa tulehdusarvot, mutta ne olivat hyvät.
Nyt sitten kuume jatkuu vieläkin, kahdeksatta päivää.. eikai auta kun lähteä päivystykseen jonottamaan :( Pelottaa että sieltä tulee jokin toinen tauti vielä kaupan päälle.. vai pitäisikö odottaa vielä huomiseen, koska pojan yleiskunto on kuitenkin ihan ok ja juo tosi hyvin nesteitä..??
Oi tätä pohtimista ja pelkäämistä.. aina kun oma lapsi on kipeenä, sitä tulee niin ahdistuneeksi, koska alkaa kuvittelemaan kaikkea.
Paranispa nyt pieni raasu :(
Keskiviikkona soitettiin neuvolaan ja kysyttiin tarviiko huolestua..
Kuulemma sellaista tautia on liikkeillä jossa lapsella kestää kuume viikon.
Käytiin kuitenkin ottamassa tulehdusarvot, mutta ne olivat hyvät.
Nyt sitten kuume jatkuu vieläkin, kahdeksatta päivää.. eikai auta kun lähteä päivystykseen jonottamaan :( Pelottaa että sieltä tulee jokin toinen tauti vielä kaupan päälle.. vai pitäisikö odottaa vielä huomiseen, koska pojan yleiskunto on kuitenkin ihan ok ja juo tosi hyvin nesteitä..??
Oi tätä pohtimista ja pelkäämistä.. aina kun oma lapsi on kipeenä, sitä tulee niin ahdistuneeksi, koska alkaa kuvittelemaan kaikkea.
Paranispa nyt pieni raasu :(
lauantai 9. helmikuuta 2013
ColorSensational Vivids
Maybelline.lta on tullut uusi sarja, ColorSensational Vivids.
Sain mieheni ylipuhuttua, että haettaisiin leffa samalla matkalla, niin kipaisin samalla kaupassa ja ostin heti 4 kpl. En tiedä koska niitä käytän,mutta oli pakko vain saada ne! ;)
Biletysväri-vinkki, viikonlopuksi
Postissa saapui myös viimein pojalle sairaspäivätekemistä, pari cd.tä musiikkia ja muumi dvd.
torstai 7. helmikuuta 2013
Arjesta ja koulunkäynnistä hieman päivitystä
Heippa!
Pitkästä aikaa taas.
Poika sairastaa jo viidettä päivää putkeen, todella kovassa kuumeessa :( ensimmäinen kova tauti, mikä ei millään meinaa mennä ohi!
Onneksi minä voin olla kotona hänen kanssaan, koska voin tehdä kouluhommia myös kotona :)
Yhden kurssin jouduin perumaan viikonlopuksi, koska en halua olla poissa kotoa.
Loppuvuodesta 2012 oli loppukiri koulussa ja sain kerättyä 33 opintopistettä + 10 jotka toivon mukaan tulevat kevään aikana. Olen todella tyytyväinen, koska suunnittelin aloittavani ilman paineita ja rauhallisesti.
Kaiken kukkuraksi sain nelosen yhdestä vaikeasta kurssista, jee.. 5 on siis paras, haha!!
Yhdessä kurssissa minulla on ongelma, koska pitää kirjoittaa kriisistä omassa elämässä, eli jokin mikä on ollut ja pohtia siihen hoitomuoto.
En osaa valita, koska en halua siitä liian henkilökohtaista.. olen kirjoittanut jo kolme eri tekstiä, mutta kaikki ovat liian henkilökohtaisia ja arkoja paikkoja..
Tämä on ainut mistä tuli hieman stressiä.
Paranispa rakas poikamme pian!
Toivottavasti muiden lapset pääset hieman helpommalla!
Ps. meillä on kyllä maailman paras kissa, "se joka jäi, kun yksi katosi:( "
se niin tykkää meidän poitsusta, vaikka poika joskus kohteleekin kaltoin. Yritän laittaa pikku videopätkän tänne:)
Toinen on NIIN hellyydenkipee <3 et välillä ahdistaa!!
Pitkästä aikaa taas.
Poika sairastaa jo viidettä päivää putkeen, todella kovassa kuumeessa :( ensimmäinen kova tauti, mikä ei millään meinaa mennä ohi!
Onneksi minä voin olla kotona hänen kanssaan, koska voin tehdä kouluhommia myös kotona :)
Yhden kurssin jouduin perumaan viikonlopuksi, koska en halua olla poissa kotoa.
Loppuvuodesta 2012 oli loppukiri koulussa ja sain kerättyä 33 opintopistettä + 10 jotka toivon mukaan tulevat kevään aikana. Olen todella tyytyväinen, koska suunnittelin aloittavani ilman paineita ja rauhallisesti.
Kaiken kukkuraksi sain nelosen yhdestä vaikeasta kurssista, jee.. 5 on siis paras, haha!!
Yhdessä kurssissa minulla on ongelma, koska pitää kirjoittaa kriisistä omassa elämässä, eli jokin mikä on ollut ja pohtia siihen hoitomuoto.
En osaa valita, koska en halua siitä liian henkilökohtaista.. olen kirjoittanut jo kolme eri tekstiä, mutta kaikki ovat liian henkilökohtaisia ja arkoja paikkoja..
Tämä on ainut mistä tuli hieman stressiä.
Paranispa rakas poikamme pian!
Toivottavasti muiden lapset pääset hieman helpommalla!
Ps. meillä on kyllä maailman paras kissa, "se joka jäi, kun yksi katosi:( "
se niin tykkää meidän poitsusta, vaikka poika joskus kohteleekin kaltoin. Yritän laittaa pikku videopätkän tänne:)
Toinen on NIIN hellyydenkipee <3 et välillä ahdistaa!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)