Miten auttaa nuorta aikuista, jolla on paha päihdeonglema?

Nyt tulee vakavaa tekstiä!!

Kysymys on tämä:
Kuinka nuori aikunien jolla on päihdeongelma, pääsee apuun Suomessa?

Eli kun se maaginen raja aikuisuuteen täyttyy, nuori täyttää 18 vuotta, kaikki mahdollisuudet apuun häviää!
Tästä iästä lähtien lapsi onkin yhtäkkiä aikuinen, eikä hoitoon voi pakottaa, jos ei itse halua.
Miten sitten, kun ongelma on jo niin pitkällä että nuori aikuinen ei uskalla hakeutua apuun omasta tahdosta, koska pelkää ensinnäkin niitä hirveitä vieroitusoireita joita tästä seuraa, ja sitä oloa, jonka takia alunperun vajosi niinkin syvälle päihteiden käyttöön?

Nuori haluaa apua, viiltelee itseään, yrittää yliannostuksella lääkkeiden sekakäytön myötä, päästä tästä elämästä pois, tai ainakin huutaa APUA, että "auttakaa joku, voin todella pahoin!"

Koska tämä henkilö on nyt 18 vuotta, häntä ei voi pakottaa hoitoon, mutta läheiset tekevät kaikkensa että hänet saataisiin suljettuun hoitoon! Aivan liian monta kertaa ollaan käyty terveyskeskuksessa, yritetty saada lähetettä suljettuun hoitoon, poliisit ja jopa terveyskeskuslääkäri ovat tätä mieltä, että hoitoa tarvitaan. Toisessa päässä, eli paikassa johon yritetään päästä hoitoon kieltäydytään.

Nuori itse sanoo suoraan, että katkaisuasemalle on turha mennä, koska tämä on vapaaehtoinen paikka, josta saa lähteä koska haluaa. Hän tietää että kun vieroitusoireet iskevät ja se sietämätön ahdistus jnp. hän lähtee pois lievittämään oloon, eli etsii uuden satsin aineita/lääkkeitä, joilla pääsee taas pois tästä maailmasta.
Eli onko Suomessa mitenkään mahdollista auttaa tällaisia nuoria aikuisia?
Läheiset kärsii ja ovat aivan loppu sekä henkisesti että fyysisesti. Tämä nuori aikuinen on ihana ihminen, jolla on todella paljon rakastavia läheisiä ympärillä. Asiat vaan ovat menneet "hieman" pieleen, ja hänen elämänsä on todella kovaa vauhtia päättymässä aivan liian aikasin. Tämä on hirveää! Haluamme auttaa, mutta kuinka? Jokainen ihminen saa vain yhden elämän ja jokaisesta ihmisestä pitää pitää huolta, eikö se ole meidän velvollisuus tässä maailmassa?!
Miksi se on niin vaikeaa auttaa toista ihmistä? Jos itse tarvisin kipeästi apua, tajusin juuri että tässä maailmassa ollaan aivan yksin.
Kuka sen päättää, että toista ei saa auttaa pakolla, koska kyllähän jokainen tietää mihin tämän kyseisen nuoren aikuisen polku johtaa ilman apua!

Pitäisikö tämä nuori aikuinen jättää oman onnensa nojaan, hän joka ei enää tiedä omaa parastaan, eikä osaa huolehtia itsestään? Miten hän voisi hakeutua vapaaehtoisesti hoitoon?
Näinkö me toimimme kaikkien ihmisten kanssa, jotka ovat apua vailla? Jätämme heidät yksin ja mitä sitten?
Odotamme että pääsemme heistä eroon, tavalla tai toisella!
Ei ikinä, minä en suostu luovuttamaan!