Olen koko päivän odottanut että, pääsen kirjoittamaan ja minun uusi tietokoneeni hajosi + että, onnistuin jollain kumman tavalla, luomaan kaksi saman nimistä blogia,enkä osaa poistaa sitä toista:(
Näin viime yönä sellaista stressiunta, yritin päästä eteenpäin ja kaaduin vatsalleni kokoajan.. samalla yritin esittää että, pystyn kävelemään normaalista,koska olin sellaisessa paikassa, missä oli paljon ihmisiä ja huomio kiinnittyi tietenki minun kaatuilemiseen. En kertakaikkiaan pysynyt pystyssä. Oli todella stressaavaa ja ahdistavaa:(
Olen miettinyt tässä päivän mittaan, mitä uneni tarkoitti ja tulin siihen tulokseen että,taidan jännittää koulun aloittamista ja sitä että,lapseni menee ensimmäistä kertaa päivähoitoon. Tähän asti olen ollut hänen kanssaan tiiviisti syntymästä asti.
Suuri askelen meille molemmille!!
Alitajunnassani jännitän varmasti sitä, pystynkö tähän!?
Eli aloittamaan koulun ja olemaan lapseni kanssa,niin paljon kuin hän tarvii.
Onnistunko kiinnittämään tarpeeksi huomiota kumpaankin tärkeään asiaan? Haluan olla samalla tavalla läsnä poikani elämässä, kuin aina ennekin. Tulevaisuus jännittää tietysti!
Unessani kaatuilin varmasti siksi,että mieleni käsittelee näitä asioita, eli kantaako jalat uusissa haasteissa,pystynkö saavuttamaan sen, mikä on minulle tärkeää,niin että, minua ei tuomita valinnoistani ja että, tunnen tekeväni oikein kaikin puolin!
Haluan kehittää itseäni ja samalla olla hyvä äiti!
Onnistunko tässä?
Riskejä pitää ottaa, jos haluaa päästä eteenpäin elämässä.
Toivottavasti teen oikean valinnan, valitsemalla opiskelut nyt.
Harkitsin myös, opiskelujen siirtämistä vuodella eteenpäin,mutta en malta odottaa että, pääsen opiskelemaan ja luulen että, poikani kaipaa jo muutakin seuraa, kuin äidin seuraa! Vaikka tiukkaa tekee ajatus irtipäästämisestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti