Vaihdoin tämän tekstin eri näköiseksi. Minusta tämä on hieno :)
Tein myös uuden blogin, ruotsiksi, jossa käsittelen pelkästään tyyliäni, muotia ja muuta diipadaapaa.
Huomaan, että olen ollut poissaoleva tällä viikolla. Siksi olen kirjoitellut hieman vähemmän.
Tajusin, että äidin elämässä tulee erilaisia muutoksia läpi elämän, jotka vaatii henkistä sopeutumista.
Ensin ollaan raskaana ja totutaan siihen, sitten vauva syntyy ja aletaan opettelemaan elämää pienen olennon kanssa, joka on riippuvainen sinusta.
Sitten lopetellaan imettäminen ja vauva alkaa syömään itse "aikuisten" ruokaa.
Tämä on minusta, ensimmäinen tärkeä irroittamisvaihe.
Jatkuvasti, pitää vähän irrottaa otettaan pikkuvauvastaan ja totutella siihen, että hän kasvaa itsenäiseksi olennoksi.
Nämä asiat ovat olleet minulle haastavia, mutta olen selvinnyt niistä, kun on pikkuhiljaa oppinut suhtautumaan näihin muutoksiin.
Seuraavaksi tulee sitten tämä hoitoon vieminen, mikä tuntuu kaikista suurimmalta muutokselta.
Jätän "vauvani", toisten hoidettavaksi.
Tähän en osaa suhtautua järkevästi, koska muutos on niin suuri, enkä ole itse katsomassa, että asiat sujuu, niinkuin olen tottunut nämä muutokset hoitamaan.
Olen aina pelännyt, että pojallemme sattuu jotain ja nyt hän on vieraiden ihmisten armoilla.
Yritän ajatella, että nämä muutokset kuuluvat normaaliin elämään ja yritän nyt suhtautua niihin järkevästi.
Tuntuu siltä kuin olisin jossain sumussa tällä hetkellä, koska en voi nähdä tulevaa kirkkaasti.
Yleensä suunnittelen kaiken niin, että tiedän suunnilleen miten asiat menee.
Nyt tuntuu, että en pysty kontrolloimaan mitään tulevasta ajasta. Kaikki on niin uutta ja epävarmaa. Mistä voisin pitää kiinni, että en menetä otetta kaikesta..?
Siltä minusta tuntuu tällähetkellä..
Ehkä pitää vain, irrottaa otetta ja antaa siipien kantaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti