Eilinen päivä oli sitten aika raskas!
Pojalla meni hyvin hoidossa, mutta osoitti mieltä kotona.
Huomasin illalla, että itsellänikin oli henkisesti raskas olo.. haastoin aivan turhaa mieheni kanssa riitaa ja oli paha mieli ja "yksinäinen" olo.
Tuntui, että olin aivan hukassa itseni ja tunteideni kanssa.
Olin yksin illalla ja pidin sellaisen oman "surkuttelu-hetken" ja sallin tuntea itseni, maailman surullisimmaksi olennoksi.
Joskus, kun minulla on oikein sekava ja hermostunut olo, teen näin.
Annan ajatusten tulla ja kestän ne, en yritä paeta tai keskittää huomiota mihinkään muuhun.
Hetken päästä huomaan, että oloni on paljon kevyempi ja näen taas asiat selkeästi.
Nyt on taas parempi olo, vaikka poika heräsi jo puoli seitsemältä ja yölläkin valvoin, koska pojalla tuli flunssa ja hän itki yöllä unissaan!
Päiväkodissa oli eräs poika, jolla oli kauhea nuha koko viikon, joten osasin odottaa, että se tarttuu.
Sen mitä nukuin yöllä.. näin unta että kissamme löytyi.
Surin myös kissaamme, eilen illalla:(
Tänään aamulla tuli viesti, että joku oli yövuorossa nähnyt, ehkä kissamme, yöllä sairaalan alueella.
Nyt lähdemme etsimään sitä!
Olispa, olispa, se Kisumme!!
 |
| Viimeinen kuva kissastamme |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti