Miksei Suomessa oteta masentunutta äitiä vakavasti?!

Satuin löytämään plazan sivuilta, pari vuotta vanhan tekstin.
Joku oli kirjoittanut, että ei jaksa olla äiti enää, ei jaksa lapsiaan eikä omaa elämäänsä. Hän oli kuulemma myös lyönyt lapsiaan, koska ei kertakaikkiaan kestänyt heitä :(
Tämä henkilö oli kertonut neuvolassa tilanteestaan ja psykologille kans.
Kaikki olivat sanoneet, että ei ole mitään hätää tai syytä huolestua.. eikä hän ollut saanut minkäänlaista apua!!
Mikä näitä ihmisiä vaivaa?

Miksei Suomessa oteta vakavasti ihmisiä jotka kertovat suoraan onglemistaan?
Ajatelkaa tämän äidin lapsia ja heidän tulevaisuuttaan. Äiti joka on niin masentunut, että ei kestä heitä ja myös lyö sen takia.
Heillä jää loppuelämäksi traumat tästä, eikä kukaan ota vastuuta, eikä edes auta, vaikka ihminen niin hyvin kuin pystyy, sitä yrittää hakea!
Mitä näille asioille voisi tehdä?
Minkälainen työ pitäisi olla, jotta pääsisi itse vaikuttamaan täälläsiin asioihin?
Puhutaan ja puhutaan siitä, kuinka kauheaa on, kun tapahtuu perhesurmia ja kaikkea kamalaa..
Onko se mikään ihme, että ihminen turhautuu, jos tietää että Suomessa olisi mahdollisuus saada apua, mutta ei oteta vakavasti, vaikka pyytää apua??
Täälläsiä asioita ei saisi päästää tapahtumaan!
Kuka ottaa vastuun ja kenellä on oikeus päättää siitä, kuka on avun tarpeessa ja kuka ei?
Eikö jokaiselle ihmiselle, pitäisi tarjota mahdollisuus hoitoon, jos hän sitä suoraan hakee?

Ps. muista merkata mitä tykkäsit kirjotuksestani, tuohon alas, noihin kolmeen vaihtoehto ruutuun :) Tiedän sitten, mistä teksteistäni ihmiset pitävät ja mitkä olivat mielenkiintoisia ja mitkä eivät. Saan vähän suuntaa, siihen mikä kiinnostaa muita :) On niin paljon asiaa aina, niin olisi hyvä tietää, mitä asioita vois kirjoitella ja käsitellä lisää!