Riideltiin taas parisuhteestamme!
Minulla on todella hankala olla hyvä tyttöystävä ja samalla hyvä äiti.
Onko muillakin yhtä vaikeaa löytää se kultainen keskitie?
Ennen pojan syntymää olin suunnitellut asiat aivan toisin.. jostain kumman syystä, en nyt vaan enää osaa olla, sekä äiti, että tyttöystävä.
Omasta mielestäni olen parantanut tätä ja yritän tehdä töitä parisuhteen eteen, mutta en saa tuloksia aikaan, tarpeeksi nopeaa:(
Ahdistaa, koska yritän myös muistaa itseni ja sitten aina joku osa elämästä, jää vähemmälle huomiolle!
Eilen olin päättänyt, että nyt yritän tosissani parantaa parisuhdettamme. En ehtinyt kuin ajatella tätä, niin jätkäkaverilla oli huono päivä ja hän haukkui minut "paskaksi muijaksi".
Jotenkin tässä käy aina niin, että kun minä päätän yrittäväni kovempaa, jätkäni on vihainen jostain ja työntää minua kauemmaksi ja taas se kynnys parempaan parisuhteeseen kasvaa :( Blaah..
Ennen pojan syntymää meillä oli todella ihana suhde ja ollaan käyty paljon ikäviäkin asioita läpi ja siltikin pysytty yhdessä.
Eli kyse ei ole rakkauden puuttumisesta, vaan jostain muusta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti