keskiviikko 1. elokuuta 2012

Minua, nimenomaan!

Apua, alle kuukausi,niin aloitan koulun!
En ole istunut koulunpenkillä 7.ään vuoteen!
Tuntuu silti erittäin kivalta aloittaa tämä kyseinen koulu. Minua kiinnostaa kaikki, mitä siinä tullaan opiskelemaan. Uskomatonta että, voi päästä kouluun lukemaan pelkästään, sellaisia aineita joista on kiinnostunut.
Aika menee niin nopeeta nyt ja tuntuu että, henkinen puoli ei ole vielä valmis päästämään kotiäitiydestä irti. Välillä tulee takapakkia mielialan suhteen ja itken sitä että, joudun viemään poikani hoitoon ja päästämään hänestä irti hieman.
Toivon sellaisen järjestelyn onnistuvan että,poikani olisi 3 päivää viikossa hoidossa. Sillon tämä muutos tuntuisi hieman kevyemmältä ja hyvältä vaihtoehdolta kummankin osapuolen kannalta.
Kaipaan jo vähän muutakin elämääni,mutta samalla lapset ovat vain pienen hetken pieniä ja haluan vielä olla mahdollisimman paljon poikani kanssa.
Minun pitää nyt pysyä kovana ja yrittää ajatella tämä asia positiivisesti!
Olen varma että poikani tulee viihtymään hoidossa,mutta ajatus siitä tuntuu silti niin raskaalta vielä!
Kunpa saisin voimia tämän kuukauden aikana!

Olen ylpeä itsestäni,koska olen nyt kehittämässä itseäni sille alalle,jolla haluan työskennellä. Tämä oli minulle korkea kynnys hakea kouluun,mutta rohkeus palkittiin.
Vaatteiden myyminen,oli aluksi minulle unelmatyö,mutta ajan mittaan huomasin että,en saa siitä mitään irti ja tunsin että,minun lahjoillani voin tehdä jotain minulle ja muille paljon hyödyllisempää.
En mollaa myyjiä,tai mitään sellaista,vaan tarkoitan että, olen sellainen ihminen joka välittää muista, tosi paljon ja niitä piirteitä kannattaa hyödyntää. On myös ihmisiä  jotka ovat erinomaisia myyjän ja asiakaspalvelun hommissa ja heille sopii myyjän ammatti. Itse huomasin monen vuoden jälkeen että,tämä ammatti ei ole minun juttuni!

Haluan silti säilyttää intohimoni vaatteisiin,harrastuksena. Tämä harrastus ei katoa minnekkään, vaikka työkseni haluankin tehdä aivan erilaista työtä. Shoppaileminen vie ajatukset muualle. Olen sellainen pohdiskelija ja shoppailu rentouttaa ja kyllä vain, se tekee onnelliseksi, varsinkin silloin, kun löytää jotain aivan ihanaa! Joka kerta kun käytän kyseistä tuotetta,mikä on saanut minut onnelliseksi ostohetkellä, muistan sen tunteen!!



Lisäsin kuvia minun kaaos komerostani ;) ja kaikki ei edes mahdu tänne! Siivousprojekti, voisi olla aika kova sana!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti